Palava maa (2025)
Upea dokumentti, joka vangitsee hienolla kuvauksellaan ja mielenkiintoisella aiheellaan, josta tuskin monellakaan on etukäteistietoa. Arvostukseni pelastustyöntekijöitä kohtaan kasvoi entisestään.
John Websterin uutukainen seuraa suomalaista pelastajaryhmää, joka matkustaa Portugaliin harjoittelemaan metsäpalojen sammuttamista ja torjumista paikallisten pelastustyöntekijöiden avustuksella.
Suomalainen elokuvantekijä John Webster on voittanut kaksi dokumenttielokuvan Jussi-palkintoa teoksillaan Sen edestään löytää (2005) ja Katastrofin aineksia (2008). Hänen vanhempansa ovat englantilaisia opettajia, jotka muuttivat aikoinaan Suomeen, joten siinä selitys ulkomaalaiselle nimelle, jos Webster ei vielä ollut entuudestaan tuttu.
Palava maa on erinomainen dokumenttielokuva, joka on informatiivinen ja vaikuttava. Se herättelee katsojaa tiedostamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet, jotka ilmenevät jatkuvasti lisääntyvinä ja pahenevina metsäpaloina. Tilanne on muuttunut radikaalisti parinkymmenen vuoden aikana.
Metsäpalojen sammuttaminen ei totisesti ole helppoa saati vaaratonta työtä. Muutenkin helteisissä Portugalin olosuhteissa varusteiden kera liikkuminen roihuavan tulen lähellä on esimerkiksi aiheuttaa yhdelle suomalaiselle pelastajalle lämpöhalvauksen. Portugalilaiset ovat luonnollisesti tottuneempia lämpimään ilmastoon, mutta koville se ottaa heilläkin. Rajut olosuhteet pystyy lähes itse tuntemaan, sillä kuvaus mahdollistaa pääsyn palojen lähelle.
Kulttuurierot ovat erityisen kiinnostavaa seurattavaa elokuvassa. Suomalaiset pelastajat ovat kenties lihaksikkaampia ja vahvempia, mutta portugalilaiset ovat pienemmän kokonsa puolesta ketterämpiä. Myös varusteissa on selkeää eroa ja siinä missä paikalliset hengittävät savua ja myrkkykaasuja, suomalaiset pelastajat asentavat moottoroituja maskeja kasvoilleen.
Englannin kielellä kommunikointi tuo myös oman haasteensa, sillä vaikka sitä osataan puhua hyvin, niin suomalaiset ovat monta kertaa dokumentin aikana varsinaisia tuppisuita vai arastelevatko muuten puhumista? Se jopa hieman hävetti dokumenttia katsellessa.
Palava maa -elokuvan ehdoton vahvuus on sen hienoissa luontokuvissa. Tästä iso kiitos kuvaaja Jarkko T. Laineelle, joka on jo aiemmin palkittu parhaan kuvauksen Jussilla elokuvasta Äideistä parhain (2005) ja tästä voisi hyvin tulla seuraava pysti. Pessi Levannon säveltämä musiikki on hienovaraisen onnistuneesti tarinaan rakennettu.
On kunnioitettavaa, että tällainen aihe nostetaan esille ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia haasteita konkretisoidaan näin ansiokkaasti. Toivoa sopii, ettei Suomessa jouduta kokemaan vastaavanlaisia metsäpaloja, mutta onneksi meillä on jo sellaisia varten koulutettua henkilökuntaa. Kiitos kaikille pelastajille urheasta työstänne!
⭐️⭐️⭐️⭐️
Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org
Kommentit
Lähetä kommentti