Leffahampaan puraisema

Aki Kaurismäki (1957-) on tällä hetkellä kenties Suomen kansainvälisesti arvostetuin ohjaaja, jonka  käsikirjoittama, ohjaama ja tuottama elokuva ’Kuolleet lehdet’ (Les Feulles Mortes) voitti Cannesin elokuvajuhlien niin sanotun pronssimitalin eli tuomariston palkinnon (Le Prix du Jury) lauantai-iltana 27.5.2023. ’Kuolleet lehdet’ keräsi suitsutusta pitkin viikkoa ensi-iltansa jälkeen ja sen uumoiltiin voittavan jopa pääpalkinnon. Kaurismäen aiemmat elokuvat ovat olleet myös mukana Cannesin kilpailusarjassa ja menestyneet kuten esimerkiksi ’Mies vailla menneisyyttä’ vuonna 2002 (Grand Prix -palkinto) ja ’Kauas pilvet karkaavat’ vuonna 1997 (ekumeenisen juryn palkinto).  Akia, Kaurismäen veljeksistä nuorempaa, pidetään yhtenä auteur -ohjaajista millä tarkoitetaan 1950-luvulla syntynyttä teoriaa siitä miten ohjaaja on elokuvan tekijä, joka kanavoi teoksiinsa henkilökohtaisia ja taiteellisia näkemyksiään.  Teoria on saanut kritiikkiä siitä miten se jättää huomiotta muut elokuvantekoon osa

  Lähdin varta vasten Helsinkiin kokemaan elämäni ensimmäisen sing-a-long-näytöksen ja lähtöpäätökseen vaikutti etenkin se, että elokuvana oli minulle yksi rakkaimmista Disneyn animaatioklassikoista ’Kaunotar ja hirviö’ (1991). Tämä päivä sisälsi muitakin ensimmäisiä kertoja, sillä en häpeäkseni ollut aiemmin käynyt Kino Reginassa, joka sijaitsee Helsingin ytimessä eli keskustakirjasto Oodissa. Kino Regina on kansallisen audiovisuaalisen instituutin elokuvateatteri, jossa esitetään niin klassikoita kuin nykyelokuvia ja taide- ja vaihtoehtoelokuvia.  Oodi on jo paikkana näkemisen arvoinen ja mahtavaa, että saman katon alle mahtuu paljon erilaisia toimintoja perinteisistä kirjastopalveluista ravintolaan ja elokuvateatteriin.  Tarkoituksenani on tulla katsomaan tulevana kesänä esimerkiksi ’Lone Star’ -elokuva, joka kuuluu ’1001 elokuvaa’ -projektiin ja jonka olen halunnut nähdä jo pitkään. Kino Reginassa näytetään jatkuvasti mielenkiintoisia elokuvia ja niitä, jotka kuuluvat tuohon edellä

  Pieni merenneito (Little Mermaid), Disneyn klassikkoanimaatio vuodelta 1989, on nyt uudelleenversioitu ja nykyaikaistettu tämän päivän tekniikalla ja ihmisten esittämänä. Elokuvan on ohjannut Rob Marshall, jonka töihin kuuluvat monet hienot teokset kuten Chicago, Geishan muistelmat ja Maija Poppasen paluu. Näyttelijöinä nähdään muun muassa Halle Bailey, Melissa McCarthy, Jonah Hauer-King ja Javier Bardem.  Erityishuomio sille, että alkuperäisen elokuvan musiikista vastannut säveltäjä Alan Menken on tehnyt uutta musiikkia uusintaversioon yhdessä äärimmäisen suositun ja menestyneen musiikintekijän Lin-Manuel Mirandan (mm. Hamilton ja Encanto) kanssa. Elokuva sai ensi-iltansa eilen 26.5.2023 ja siitä on tarjolla pääosin 3D-versio, mikä on omasta mielestäni aina hieman turha ja kyseenalainen valinta, koska se ei välttämättä tuo kokemuksena kovin suurta lisäarvoa elokuvalle. Pieni merenneito olisi toiminut mainiosti ilman 3D -ominaisuutta vaikka toki tarinan sijoittuessa osittain vedenala

  Tina Turner (1939-2023) oli alkukantainen, villi ja valovoimainen artisti ja esiintyjä, jollaista ei tule toista. Tinaa, oikealta nimeltään Anna Mae Bullockia, voi muistella kuuntelemalla hänen upeita levytyksiään ja tulkintojaan, mutta myös katsomalla joko hänen elämästään kertovan hienon elokuvan What’s Love Got To Do With It (1993), joka pohjautuu Tinan elämäkertakirjaan tai pari vuotta sitten ilmestyneen erinomaisen dokumentin Tina (2021), jossa on ikonin itsensä haastattelu.  What’s Love Got To Do With It näyttää miten Anna Maesta tuli kaikkien tuntema ja ihailema Tina Turner. Katsojalle selviää mitä haasteita hän kohtasi lapsuudesta lähtien ja miten artistin ura sai alkunsa ja kehittyi vuosien varrella. Elokuvan tapahtumat  etenevät kronologisesti eli hyvin perinteiseen ja turvalliseen elämäkertatyyliin.  Pääosissa nähdään Angela Bassett ja Lawrence Fishburn. Erityisesti Bassett tekee uskomattoman hienon roolityön ja ehkä uransa parhaan sellaisen, josta olisi suonut hänelle Osc

The Super Mario Bros. Movie on elokuva, josta ajattelin etten mene katsomaan sitä elokuvateatteriin tai että en katso sitä välttämättä ollenkaan. Sitten päätin, että haastan itseni vaikken ehkä olekaan kohdeyleisöä tai pelin suurfani. Toki olen pelannut Super Mariota Nintendolla aikoinaan ja se on varmasti lempipelini jos jokin pitää valita, mutta pelaaminen on osaltani jäänyt historiaan ja siksi elokuva ei tuntunut sellaiselta mitä pitää ehdottomasti nähdä. Halusin käydä katsomassa ehdottomasti  alkuperäisversion, koska mukana on huikeita nimiä ääninäyttelijöinä (mm. Jack Black, Anya Taylor-Joy ja Chris Pratt). Ohjaajina toimivat Aaron Horvath ja Michael Jelenic. Tällä hetkellä The Super Mario Bros. Movie on kerännyt yli miljardin lipputulot ja ollut valtava menestys.  Elokuva tuli ensi-iltaan jo 6.4.2023 mikä selittää sen, että meitä istui viisi henkeä sadan hengen salissa katsomassa leffaa (vaikutti siltä, että olisin ollut yksin, mutta viime minuutilla sain seuraa). Varmasti myös s

Päätinkin kääntää vaihteeksi top-listani toiseen suuntaan eli suosikkien sijasta inhokkeihini. Tai voiko sanoa, että inhoaisi jotain elokuvaa, mutta ehkä enemmin niin, että en ole tykännyt jostain tai olen pitänyt elokuvaa huonona. Nämä ovat makuasioita, joista ei tunnetusti voi kiistellä, mutta toki voi vertailla ja keskustella:)  Top 10 huonoimmat elokuvat: 1. The Mist -Usva 2. The Happening 3. Morbius 4. Till 5. Geostorm 6. Irreversible -syntiset 7. Glass Onion 8. Last Christmas 9. Funny Games 10. Cats Perustelut: 1. The Mist -Usva (2007) herättää hilpeitä muistoja vaikkei uskoisi elokuvan genreä ajatellen. Kävimme katsomassa sen ystäväni kanssa elokuvateatterissa ja hihittelimme melkoisen paljon elokuvan aikana. Siinä ovat oikeastaan muistikuvani dystooppisesta Usvasta. Elokuvan pahis eli usva oli jokseenkin huvittava elementti eikä elokuva ollut edes pelottava. Mukana on kuitenkin tunnettuja näyttelijöitä ja elokuva perustuu kauhumestari Stephen Kingin kirjaan, joten sinänsä eloku

  Käsikirjoittaja-ohjaaja-tuottaja James Grayn draamaelokuva Armageddon Time (2022) kertoo erään aikakauden lopusta ja uuden alusta juutalais-amerikkalaisen Graffin perheen elämässä. Se  sai ensi-iltansa Cannesin elokuvafestivaaleilla toukokuussa 2022. Armageddon Timea ei tietääkseni nähty lainkaan Suomen elokuvateattereissa ja nyt se on saapunut vuoden odotuksen jälkeen vuokrattavaksi muun muassa iTunes Storeen ja Viaplayhin. Elokuva on elämäkerrallinen ja syvästi henkilökohtainen ohjaaja Graylle.    Elokuvan näyttelijöinä nähdään Oscar-voittajat Anne Hathaway ja Anthony Hopkins, lupaavat nuoret Banks Repeta ja Jaylin Webb ja Succession -sarjasta palkittu  Jeremy Strong.  Armageddon Time sijoittuu New Yorkiin vuonna 1980. Paul Graff (Repeta), kaksilapsisen perheen nuorin poika, aloittaa kuudennen luokan koulussa ja samalla alkavat hänen hölmöilynsä luokkatoverinsa, afroamerikkalaisen Johnny Davisin (Webb) kanssa. Kaverukset hankkiutuvat ongelmiin muun muassa päihteiden kanssa ja Paul

Joskus ihminen tarvitsee levyn suklaata, viltin, johon kääriytyä ja elokuvan, josta tietää tulevansa hyvälle mielelle. Elokuvan, joka naurattaa, tuo kevyen olon tai saa hymyilemään kyynelten läpi. On hyvä olla tiedossa tällaisia tilanteita varten sopivia elokuvia ja varmasti monella onkin ne tietyt tutut ja turvalliset teokset, joihin voi palata aina uudelleen. Listasin omat suosikkini, joita katson , kun tarvitsen positiivista ja kohottavaa fiilistä. Vaihtoehtoja oli yllättävän paljon, mutta tässä kirkkain kärki satunnaisessa järjestyksessä.  Top 10:  1. Finding Forrester 2. Odottamaton ehdotus (The Proposal) 3. Paholainen pukeutuu Pradaan (The Devil Wears Prada) 4. Unelmien Manhattan (Maid in Manhattan) 5. Morning Glory 6. Pieni suklaapuoti (Chocolat) 7. Billy Elliott 8. Erin Brockovich 9. Julie ja Julia 10. Piiat (The Help) Perustelut: 1. Finding Forrester (2000) on Gus van Santin ohjaama loistava draama ja suosikkini näyttelijä Sean Conneryn tuotannosta. 16-vuotias lupaava koripall

 The Mother (2023) on Jennifer Lopezin uusin elokuva, joka sai ensi-iltansa tänään Netflix -suoratoistopalvelussa.  Elokuvan ohjauksesta vastaa Niki Caro (mm. North Country ja Mulan). Lopezin lisäksi elokuvassa näyttelevät muun muassa Joseph Fiennes, Gael García Bernal, Paul Raci ja Lucy Baez. Äitienpäiväviikonloppuun ajoitettu The Mother on toimintaelokuva, jonka pohjimmainen teema on äidin pyytetön rakkaus lastansa kohtaan, jonka vuoksi tämä on valmis tekemään mitä vaan. Lopez esittää ’The Mother’ nimellä kutsuttavaa entistä salamurhaajaa, joka palaa suojelemaan Zoe-tytärtään (Baez) luovuttuaan hänestä 12 vuotta aiemmin turvallisuussyistä. Hän joutuu taistelemaan kahta menneisyyden miestä, Adrian Lovellia (Fiennes) ja Hector Álvarezia (Bernal) vastaan, joista toinen on tytön isä.  Elokuva pursuaa kohtalaisen näyttäviä toiminta- ja taistelukohtauksia joskin esimerkiksi kohtauksessa, jossa Lopez hakkaa kuulusteltavaa, on lyönnit kuvattu erikoisesti niin etteivät ne näytä kovin aidoilta

  Sain ’1001 elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään’ -kirjan lahjaksi mieheltäni yli kymmenen vuotta sitten. Olen aina rakastanut elokuvia ja tämä järkälemäinen teos veti minua välittömästi puoleensa, joten ei jäänyt miehelleni epäselväksi, että lahja tulisi olemaan saajalleen erittäin mieluisa.  Tavoitteeni on katsoa kaikki kirjan 1001 elokuvaa. Tällä hetkellä olen nähnyt niistä 563. Tiedän, että tulee olemaan haastavaa saada käsiinsä kaikki teokset, mutta en aio lannistua, sillä kyseessä on intohimoprojekti. Kutsunkin ’1001 elokuvaa’ -opusta projektikirjaksi.  Olin nähnyt jonkin verran kirjan elokuvia aloittaessani projektin. Harmillisesti en muista määrää, mutta pikkuhiljaa olen päässyt yli puolen välin. Etenen hitaasti, mutta varmasti noin parinkymmenen elokuvan vuosivauhtia. Välillä katson useamman projektielokuvan kuussa tai jopa viikossa, mutta tilanne vaihtelee, sillä minulla on paljon myös uusia elokuvia ja tv-sarjoja katsottavana. Kirjan elokuvat on jaotelt

Love Again (2023) on romanttinen komedia, jonka on ohjannut yhdysvaltalainen James Strouse. Se on jenkkiversio saksalaisesta SMS für Dich -elokuvasta vuodelta 2016, joka perustuu samanniseen Sofie Cramerin romaaniin. Pääosissa näyttelevät Priyanka Chopra Jones, Sam Heughan ja laulaja Celine Dion, jonka musiikki on vahvasti läsnä elokuvassa.  Mira Ray (Chopra Jones) on lastenkirjailija ja kuvittaja, jonka poikaystävä on kuollut äkillisesti. Parin vuoden vanhempien helmoissa toipumisen jälkeen hän muuttaa takaisin siskonsa luo kaupunkiin New Yorkiin. Toisaalla Rob Burns (Heughan), New York Choniclen musiikkikriitikko, saa työtehtävän haastatella Amerikan kiertueelle lähtevää Celine Dionia. Rakkaudessa aiemmin pettynyt Rob alkaa saada yllättäen merkillisiä tekstiviestejä uuteen työpuhelimeensa, jotka ovat sattumoisin Miran kuolleelle poikaystävälleen lähettämiä. Rob suorastaan rakastuu tuntemattomaan viestienlähettäjään ja saa rakkausvinkkejä itseltään Celineltä. Myönnettäköön heti, että

The Diplomat (2023) on Netflix -suoratoistopalvelun uusimpia ja suosituimpia sarjoja, jonka osalta ilmoitettiin jo, että se saa kakkoskauden. Sarja on yhdysvaltalainen kahdeksanosainen poliittinen minisarja, jonka on luonut Debora Kahn.  Pääosissa näyttelevät Keri Russell (Felicity ja The Americans) ja Rufus Sewell (muun muassa elokuvat Isä ja Judy).  Sarjan tapahtumat saavat alkunsa brittiläisellä sotilastukikohdalla tapahtuvasta räjähdyksestä, jonka tekijäksi epäillään Irania. Syyllisen selvittäminen on monivaiheinen prosessi, jonka aikana tulee tutuksi niin poliittinen takinkääntö kuin kulissien takana tapahtuva pelailu. The Diplomat seuraa erityisesti avioparia, jonka mies Hal Wyler (Sewell) on entinen suurlähettiläs ja vaimonsa Kate (Russell) on lähdössä töihin asemapaikkaansa Kabuliin.  Kate saa kuitenkin yllättäen kutsun presidentiltä matkustaa Iso-Britanniaan Amerikan suurlähettilääksi jolloin avioparin työroolit ja valtasuhteet vaihtuvat toisinpäin. On herkullista seurata mite

Musikaalielokuvia on tehty 1920-luvun lopulta lähtien, kun äänielokuva syntyi. Musikaalien kulta-aikaa oli 1930-1950 väliset vuosikymmenet, jolloin syntyi monta klassikkoa kuten Fred Astairen ja Ginger Rogersin yhteistyönä tekemät kymmenen elokuvaa. Nykyään musikaalielokuvia (tai elokuvamusikaaleja) tehdään harvakseltaan ja ne tuntuvat lähinnä kunnianosoituksilta vanhaa, mutta loisteliasta lajityyppiä kohtaan. Elokuva-ala on kenties vieraantunut musikaaleista, mutta esimerkiksi sing-along-elokuvanäytökset elvyttävät tätä itselleni läheistä genreä. Omat suosikit listalle oli nimittäin helppo valita, vaikka vaihtoehtoja oli paljon. Valintani ovat sekalaisessa järjestyksessä. Top 10: 1. La La Land 2. Evita 3. West Side Story 4. Maija Poppanen 5. Moulin Rouge! 6. Sound of Music 7. Grease 8. Ihmemaa Oz 9. Mamma Mia! 10. Herrat pitävät vaaleaveriköistä    Perustelut:  1. La La Land (2016) kosketti ja iski minuun melkoisella voimalla elokuvateatterin penkissä ilmestymisvuotenaan. Värit ja nii