Leffahampaan puraisema

”Entä jos Afganistan ei ollut ainoa trauma?” Causeway (2022) on Lila Neugebauerin ohjaama draamaelokuva, jonka pääosissa ovat Jennifer Lawrence ja miessivuosa oscar-ehdokkuuden roolistaan saanut Brian Tyree Henry. Tämä on Neugebauerin ensimmäinen elokuvaohjaus. Causeway on striimattavissa Apple Tv+ -suoratoistopalvelussa. Lynsey (Lawrence) on haavoittunut työkomennuksella Afganistanissa ja kuntoutuksen jälkeen hän palaa kotikaupunkiinsa äitinsä luo. Linsey löytää työn uima-altaiden puhdistajana ja autonsa hajottua hän tutustuu korjaamolla James nimiseen rentoon ja lempeään mieheen (Henry), jonka kanssa syntyy orastava ystävyys. Tätä odottamatonta parivaljakkoa yhdistää traumaattinen kokemus menneisyydessä.  Elokuva on tarina toipumisesta ja selviytymisestä. Ihminen on kokonaisuus, joten fyysinen trauma vaikuttaa myös ihmisen psyykkeeseen ja toisinpäin. Näin tapahtuu myös Causewayn päähahmojen elämässä, jolloin he jo pahimpien fyysisten oireiden helpotettua työstävät psyykkistä haavaa.

  Karaokeparatiisi (2022) on Einari Paakkasen käsikirjoittama ja ohjaama kotimainen dokumentti, joka palkittiin viime viikolla Jussi -palkinnolla parhaasta dokumenttielokuvasta. Paakkanen on ohjausuransa alkutaipaleella ja työskennellyt aiemmin muun muassa elokuvien kuvauspaikkojen etsijänä. Dokumentin aihe on erittäin mielenkiintoinen ja suomalaista sielunmaisemaa hivelevä. Kukapa meistä ei olisi laulaa luikauttanut karaokessa joko yksin tai kaveriporukalla? Sain syntymäpäivälahjaksi alakouluikäisenä karaokekasetin vhs -muodossa ja vieläpä tangoversiona, mikä ei välttämättä ollut ykköstoiveeni, mutta kasetti ei todellakaan jäänyt keräämään pölyä. Ja muistanpa myös yhdet kaverisynttärit, jossa laulettiin nimenomaan tangokaraokea ja kappaleeni oli ”Hiljainen kylätie”. Näistä karaokehetkistä on jo muutama vuosikymmen aikaa ja lisää muistoja on syntynyt erinäisissä juhlissa ja illanvietoissa. Karaoke on varmasti asia, johon enemmistöllä on kosketuspintaa ja siksi uskon dokumentin myös kii

Vihdoin pääsin katsomaan Kikka! -elokuvan (2022), jota jännitin hieman, koska Kikalla eli Kirsi Sirénillä oli kerrassaan persoonallinen ääni ja oma pikkutuhma tyylinsä, joten häntä näyttelevällä Sara Mellerillä on ollut suuret saappaat täytettävänään. Minulla on monia muistoja Kikasta ja ne juontavat juurensa lapsuuteeni ja tarkemmin ala-asteikään, kun meidän perheessä kuunneltiin hänen kolmea ensimmäistä albumiaan ja muistan laulaneeni noita rohkeita kappaleita muun muassa kotipihallamme. Myös neljännellä luokalla koettu Kikka -disco teki lähtemättömän vaikutuksen ja voi vaan hämmästellä kuinka meille olikaan valikoitu näin seksiä tihkuva laulaja viihdyttämään pieniä ihmisen alkuja, mutta tämä oli ehdottoman kova juttu!  Kikka! -elokuvan on ohjannut Anna Paavilainen, joka tunnetaan vielä enemmän näyttelijänä (mm. Kesäkaverit ja Teräsleidit), sillä tämä on vasta toinen hänen  ohjaamansa elokuva. Sara Mellerin lisäksi rooleissa nähdään muun muassa Elena Leeve (DJ/manageri Paula, tosielä

”Kukaan ei jahdannut totuutta” Boston Strangler on perjantaina 17.3.2023 ensi-iltansa saanut rikoselokuva. Se on striimattavissa tällä hetkellä ainoastaan Disney Plus -palvelussa. Tositapahtumien inspiroima elokuva kertoo sarjamurhaajasta 1960-luvun Bostonissa, joka kuristi ja häpäisi todistetusti kolmetoista naista julmalla tavalla. Kaksi Record American -lehden naistoimittajaa alkaa tutkia tapauksia ja auttaa poliisia selvittämään syyllisen.   Elokuvan on ohjannut harvakseltaan työskentelevä Matt Ruskin, jolle Boston Strangler on viides ohjaustyö. Ruskin myös käsikirjoitti elokuvan, joka on hänen ansioluettelossaan ensimmäinen selkeästi nimekkäitä näyttelijöitä sisältävä teos. Pääosissa nähdään Keira Knightley, Carrie Coon ja Chris Cooper.  Loretta McLaughlin (Knightley) työskentelee toimittajana Record American -lehden elämäntapaosastolla ja on etsinyt omalla ajallaan mielenkiintoista rikosjuttua tutkittavakseen vaikka miesten hallitsemalle rikososastolle on lähes mahdotonta päästä

”Olisi ongelmallista jos he tappaisivat minut” Nämä sanat lausuu Aleksei Navalnyi Daniel Roherin ohjaamassa dokumenttielokuvassa Navalny (2022), joka kertoo Navalnyihin kohdistuneesta murhayrityksestä vuonna 2020 ja syyllisten selvittämisestä ja paljastamisesta maailmalle. Elokuva voitti ansaitusti ja odotetusti parhaan dokumentin Oscarin reilu viikko sitten. Se on katsottavissa Hbo Max -suoratoistopalvelussa.  46-vuotias asianajaja Navalnyi on Venäjän opposition kasvot ja Vladimir Putinin haastaja. Lapsuuden perheensä poliittisen keskustelun ympärillä varttunut Aleksei vastustaa Putinin edustamaa hallintoa, korruptiota ja  ihmisoikeuksien polkemista ja on löytänyt Youtubesta loistavan väylän tavoittaa ihmisiä, sillä hänen torstain lähetyksiä on seurannut yli 13 miljoonaa katsojaa. Hän kuvaa poliittiseksi supervoimakseen sen, että hän voi puhua kaikille ihmisen taustasta tai ideologiasta riippumatta ja näin hän todella tekee vaikka siinä olisi aihetta kritiikkiin.  Vuoden 2020 elokuuss

Väitän, että onnistuneen komedian tekeminen ei ole helppoa. Perustan väitteeni sille, että usein komediat naurattavat minua vähän tai saavat vain hörähtämään. Ja varmasti haastetta tuo myös se, että se mikä naurattaa jotakuta ei välttämättä naurata toista ja päinvastoin eli huumori on subjektiivinen kokemus. Mutta kun näkee hyvän tai suorastaan loistavan komedian niin on se vaan nautinnollista ja hykerryttävää ja juuri yhdessä nauramisen kokemus on voimaannuttavaa, ihmisiä yhdistävää ja tarpeellista.  Mitä sitten on komedia? Kavi eli kansallinen audiovisuaalinen instituutti toteaa, että komedian määrittely yksiselitteisesti on vaikeaa. Yhden määritelmän mukaan komedia syntyy, kun rikotaan sääntöjä ja ylitetään rajoja ilman vakavia seurauksia toisin kuin muissa lajityypeissä. Komedia voi olla fyysistä tai verbaalista ja jakaantuu useisiin alalajeihin kuten slapstick-komedia ja romanttinen komedia. (elokuvapolku.kavi.fi.) Omalle suosikkilistalleni päätyi sekä kotimaisia että ulkomaisia k

  The Whale (2023) on näyttelijä Brendan Fraserin paluuelokuva Hollywoodin huipulle. Hänet tunnetaan etenkin seikkailuelokuvasarjasta the Mummy. Fraser on näytellyt vähänlaisesti useiden vuosien ajan ja nyt The Whale on nostanut hänet kertaheitolla näyttelijäkollegoiden ja elokuvayleisön arvostamaksi ja palkitsemaksi näyttelijäksi. The Whale on käsikirjoittaja-ohjaaja Darren Aronofskyn kahdeksas pitkä elokuva. Hänen omaperäiseen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa Unelmien sielunmessu, Black Swan ja The Wrestler-painija, jotka ovat keränneet Oscar-ehdokkuuksia ja Black Swan -elokuva parhaan naispääosan Oscarin (Natalie Portman).  Charlie (Frasier) on kiltti ja positiivisesti ajatteleva mies, joka näkee kaikissa ihmisissä hyvää ja haluaa olla avuksi. Hän työskentelee englanninkielenopettajana, joka pitää verkossa korkeakoulukursseja. Charlie on myös sairaalloisen ylipainoinen ja tekee kuolemaa. Viimeisenä tekonaan hän yrittää parantaa välejään vieraantuneen tyttärensä Ellien (Stranger Thi

 Nyt on juhlittu 95. Oscarit ja olipahan melkoinen gaala!Liikutuksen kyyneliä, yllätyksiä, hienoja musiikkiesityksiä, koskettavia puheita ja upeita juhlijoita. Illan ehkä isoin yllätys oli naissivuosan Oscar-palkinto, joka meni Jamie Lee Curtisille elokuvasta Everything Everywhere All at Once. Olin varma, että Angela Bassett voittaa, mutta Jamie Lee teki kovan loppurynnistyksen viime metreillä. Bassett oli silminnähden pettynyt mikä on täysin ymmärrettävää, mutta oli selvästi myös huono häviäjä ja antoi sen harmittavasti näkyä.  Ke Hyu Quan voitti odotetusti miessivuosan palkinnon ja piti todella sydämellisen ja inspiroivan puheen. Kerrassaan hurmaava ja energinen ihminen!  Paras animaatio -kategorian voitto oli myös odotettu eli Guillermo del Toro’s Pinocchio sai Oscarin. Animation is Cinema! Parhaan pitkän dokumentin Oscar-palkinto meni itselleni yllättäen Navalny -dokumentille vaikka voittoa oli povattu All the Beauty and the Bloodshedille tai omalle suosikilleni Fire of Lovelle. Tä

Vihdoin alkaa odotettu hetki olla käsillä! Oscar-palkinnot jaetaan ensi yönä ja tiedossa on hyvin jännittävä gaalailta. Päätin tehdä oman supistetun listauksen mahdollisista voittajista, joka pohjautuu paitsi omiin toiveisiin myös etenkin eri palkintogaalojen perusteella tehtyihin arvioihin.  Tässä mun veikkaukset Oscar-voittajiksi pääkategorioissa ja vähän muissakin 😉: 1. Paras elokuva: Everything Everywhere All at Once 2. Paras naispääosa: Michelle Yeoh 3. Paras miespääosa: Austin Butler 4. Paras naissivuosa: Angela Bassett 5. Paras miessivuosa: Ke Huy Quan 6. Paras ohjaaja: Everything Everywhere All at Once (The Daniels) 7. Paras vieraskielinen elokuva: All Quiet on the Western Front 8. Paras kuvaus: All Quiet on the Western Front (James Friend) 9. Paras animaatio: Guillermo del Toro’s Pinocchio 10. Paras laulu: Naatu Naatu (RRR) 11. Paras musiikki: All Quiet on the Western Front (Volkel Bertelmann) 12. Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Everything Everywhere All at Once 13. Paras s

  Kuva: sfanytime.com Teräskukat on valloittava ja elämänmakuinen viiden tähden draama vuodelta 1989, jota en ainakaan minä pysty nenäliinoitta katsomaan. Elokuva on täynnä uskomatonta naisenergiaa kuuden upean näyttelijättären ansiosta. He ovat Sally Field, Shirley McLaine, Dolly Parton, Daryl Hannah, Olympia Dukakis ja Julia Roberts uransa alkutaipaleella. Teräskukat on itse asiassa elokuva, jonka Roberts teki juuri ennen Pretty Womania ja josta hän sai ensimmäisen oscar-ehdokkuutensa. Elokuvan neljä naistähteä sai erinäisiä palkintoehdokkuuksia mikä on hienoa ja merkillepantavaa tällaisessa ensemble-teoksessa. Elokuvan on ohjannut Herbert Ross, jonka muita ohjaustöitä on muun muassa Play it again, Sam ja Footloose. Truvy (Dolly Parton) pitää kotonaan kauneushoitolaa, johon hän palkkaa apulaisekseen vastavalmistuneen kosmetologin Annellen (Darryl Hannah). Truvyn ystävä M’Lynn (Sally Field) saapuu tyttärensä Shelbyn (Julia Roberts) kanssa laittautumaan Shelbyn häitä varten ja paikalle

Tár (2023) on amerikkalaisohjaaja Todd Fieldin kolmas pitkä elokuva. Sen pääosassa loistaa aina ilmiömäinen kaksinkertainen Oscar-voittaja Cate Blanchett, joka saattaa hyvinkin voittaa kolmannen Oscar-palkintonsa tästä elokuvasta.  Lydia Tár (Blanchett) on erittäin monipuolinen muusikko, jonka ansioluettelo on hengästyttävää kuunneltavaa. Hänen uransa on johtanut Berliinin filharmonisen orkesterin kapellimestariksi, joka harjoittelee parhaillaan Gustav Mahlerin viidettä sinfoniaa. Lydian perheeseen kuuluvat ensiviulistina toimiva vaimo Sharon ja tytär Petra. Elokuva piirtää kuvan kapellimestarin työstä, mutta myös siitä miten valta voi turmella ihmisen. Tár on jakanut voimakkaasti mielipiteitä niin meillä Suomessa kuin ulkomailla. Episodi- elokuvalehden arviossa Tár sai täydet viisi tähteä ja sitä kuvattiin mestariteokseksi, joka kestää useita katsomiskertoja ja jää pyörimään mieliin viikkokausiksi (Episodi 23.2.2023). Helsingin Sanomien elokuvakriitikko antoi vain kolme tähteä ja tote

Rakastan katastrofielokuvia ja halusin ehdottomasti tehdä listauksen kymmenestä suosikistani, jotka laitoin paremmuusjärjestykseen. Huomasin, että 90-luvulla on tehty uskomaton määrä tämän genren elokuvia ja vielä loistavia sellaisia. 2010- ja 2020-luvuilta ei tullut valituksi listalle yhtäkään. Nautin katastrofielokuvissa tehosteista, liikuttavista tarinoista ja ennen kaikkea siitä tunteiden kirjosta, jonka niiden aikana kokee eli jännitystä, pelkoa, surua, iloa ja helpotusta kun yleensä lopussa kaikki on taas hyvin.  Top 10: 1. Liekehtivä torni (1974) 2. Deep Impact (1998) 3. Apollo 13 (1995) 4. Independence Day (1996) 5. Maailmojen sota (2005) 6. Armageddon (1998) 7. Twister (1996) 8. Dante’s Peak (1997) 9. World Trade Center (2006) 10. Meren raivo (2000) Perustelut: 1. Liekehtivä torni on 70-luvun mestariteos. Tehosteet toki ovat aika erilaiset laadultaan kuin nykyään, mutta näyttelijäkaarti on aikansa huippua ja onkin parasta nähdä samassa elokuvassa Paul Newman, Steve McQueen ja