Leffahampaan puraisema

                   Sunnuntai-iltana vietettiin Screen Actors Guild eli SAG -awards palkintogaalaa 2023, joka oli melkoisen yllätyksellinen. SAG palkitsee näyttelijöitä sekä elokuvan että television puolelta.  Elokuvan osalta koettiin suurimmat yllätykset, sillä olin varma, että Angela Bassett voittaa naissivuosakategorian, mutta sen vei itsekin täysin pöllämystynyt Jamie Lee Curtis, joka nyt 64-vuotiaana saa ansaitsemaansa tunnustusta elokuvasta Everything Everywhere All at Once. Miessivuosan sai tällä palkintokaudella pöydän putsannut Ke Huyn Quan, joka tulee voittamaan myös Oscarin. Naispääosan osalta kilpailu sen kun kiristyy Cate Blanchetin ja Michelle Yeohin välillä Oscareita ajatellen, sillä SAG -palkinto meni Yeohille elokuvasta Everything Everywhere All at Once. Sama ilmiö näkyi miespääosan suhteen, sillä tällä kertaa Brendan Fraser veti Austin Butleria pidemmän korren voittaessaan SAG:n elokuvasta the Whale.  Everything Everywhere All at Once voitti myös parhaan ensemblen eli

Kuva: Episodi Tässä kotimainen elokuva, jonka katsomisesta nautin joka sekunti. Ja se on yllättävää etenkin, kun ottaa huomioon elokuvan genren eli Koputus edustaa folkkikauhuleffaa. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Max Seeck ja Joonas Pajunen, joista ensin mainittu on tullut tunnetuksi suosituista dekkareistaan. Elokuvan päärooleissa nähdään Inka Kallén, Pekka Strang ja Saana Koivisto.  Koputus on laadukkaasti tehty suomalaisen näköinen ja toisaalta kansainvälisen oloinen teos. Se kertoo perhesalaisuudesta, jonka taustat ja seuraukset selviävät vähitellen ja joka liittyy vahvasti perheen äidin suvun omistamaan metsään. Mukana on yliluonnollisia elementtejä ja psykologista kauhua.  Ensimmäisenä vaikutuin elokuvan musiikista, joka kuulosti maailman luokan tekemiselle enkä yllättynyt, että säveltäjä on Tuomas Kantelinen. Musiikilla on varsinkin tämän tyyppisissä elokuvissa suuri merkitys tunnelman luojana ja intensiteetin rakentajana. Seuraavaksi ihastuin Koputuksen miljööseen eli sum

  Punttikomedia (2022) valikoitui perjantai-illan viihdyttäjäksi. Sen on ohjannut Aleksi Delikouras ja pääosissa nähdään Iina Kuustonen ja Mikko Töyssy.  Elokuva kertoo hiljaisesta ja arasta kirjastovirkailija-Kertusta, joka satutettuaan selkänsä saa lääkäriltä lähetteen kuntosalille. Hänen personal trainerikseen osuu vastahakoinen kehonrakentaja Vili ”Mega Weight”, jonka kilpaura on terveyshuolien vuoksi katkolla ja elämä muutenkin pois raiteiltaan. Kerttu osoittautuu geneettiseksi ihmeeksi, joka soveltuisi hienosti bikini fitnessiin. Tiivistäen voisi todeta, että Punttikomedia on kahden uuden elämänkipinän ja oman paikan etsijän tarina.  Punttikomedia tutustuttaa kuntosali- ja fitnessmaailmaan varsinkin jos se ei ole entuudestaan tuttua. On hauskaa seurata Kertun matkaa ja innostusta saliharjoittelua kohtaan ja huomaa itsekin kiinnostuvansa lihaskunnon tekemisestä vaikka salillakäynti on mielestäni tylsää ja ahdistavaakin. Sinänsä kyllä tärkeä teema, koska nykyihmisillä on paljon tuk

Minulta kyseltiin listausta parhaista sarjoista ja tartuin pyyntöön innolla, koska vaikka blogini keskittyykin elokuviin niin myös sarjat ovat intohimoni. Olen siis laittanut kymmenen näkemääni sarjaa paremmuusjärjestykseen ja täytyy todeta, että oli kutkuttavan ihanan haastavaa! Paljon jäi hyviä rannalle ruikuttamaan mikä on tietysti ymmärrettävää, koska upeita sarjoja eri genreissä on tehty vaikka kuinka paljon. Tässä valintani, jotka tällä hetkellä resonoivat erityisen paljon. (Ps. Kuvassa projektisarjakirjani, josta on vielä melkoisen paljon sarjoja katsottavana. Kahta lukuunottamatta muut listani sarjat löytyvät myös tästä kirjasta.)  Top 10 sarjat: 1. Sex and the City (Sinkkuelämää) 2. The Cracker (Fitz ratkaisee) 3. Broen (Silta) 4. Downton Abbey 5. Yellowstone 6. Twin Peaks 7. Game of Thrones 8. Dexter 9. Homeland (Isänmaan puolesta) 10. Stranger Things * Bonus: Frasier Perustelut: 1. Sex and the City eli SATC (1998-2006) oli helppo ja itsestäänselvä valinta ykkössarjaksi. Raka

  Eilen illalla eli sunnuntaina 19.2.2023 jaettiin Baftat eli the British Academy of Film and Television Arts -järjestön palkinnot 76. kerran. Baftat juhlistavat paitsi brittiläistä osaamista myös kansainvälistä elokuvaa ja nämä palkinnot ennakoivat myös tulevia oscar-voittajia. Eniten voittoja keräsi saksalainen All Quiet on the Western Front, joka sai seitsemän pystiä mukaan lukien paras elokuva, paras ei-englanninkielinen elokuva, musiikki, kuvaus ja sovitettu käsikirjoitus. Tämä uudelleenfilmatisoitu elokuva on nähtävissä Netflixissä ja se edustaa ainoaa suoratoistopalvelun Oscar-ehdokaselokuvaa tänä vuonna. Lämmin katselusuositus tälle upealle sotaelokuvalle! Myös brittien oma edustaja The Banshees of Inisherin oli voitokas. Se voitti neljä pystiä muun muassa parhaasta kotimaisesta elokuvasta sekä nais -ja miessivuosista mikä ilahdutti itseäni suuresti. Kahden itsepäisen miehen ystävyyden lopusta kertova elokuva on erikoinen tapaus, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. Baz Luhr

  Näin ystävänpäivänä on juuri oivallinen aika listata suosikkini rakkauselokuvista. Kiitos ehdotuksesta blogini lukijalle 😉! Oli itse asiassa yllättävän vaikeaa valita juuri nämä kymmenen elokuvaa, koska jäin miettimään mitkä kaikki luetaan tämän lajityypin alle ja koska hyviä vaihtoehtoja oli niin monta, mutta sainpas listauksen tehtyä.  Huomasin myös ettei listalleni mahtunut yhtään kotimaista elokuvaa, mutta pari mieluista, jotka tulivat mieleeni ovat Tyttö sinä olet tähti (2005), jossa on ihanaa nuorta rakkautta yhdistettynä musiikkimaailmaan (ja Chisun kaunis laulu ”Pidä musta kii”) ja toinen on viime vuonna ilmestynyt Klaus Härön Rakkaani merikapteeni, jossa seurataan kahden kypsään ikään ehtineen aikuisen rakkaustarinaa ja sitä miten ympärillä olevat ihmiset suhtautuvat siihen. Tein myös havainnon, että suurin osa listalle valituista elokuvista sijoittuu vuosituhannen vaihteen tienoille. Teini-Hannele on näemmä nauttinut rakkausleffoista ja saanut niistä taatusti vaikutteita

Kauhuelokuvat ovat kiehtoneet minua lapsesta saakka ja jossain kohtaa olin katsonut niitä sen verran liikaa ikääni nähden, että aloin nähdä painajaisia ja muistan, että äiti kielsi niiden katselemisen. Nykyään kauhuleffojen tapahtumat eivät enää tule uniin ja voisi sanoa, että nautin niiden katsomisesta. Toki kauhuelokuviakin on eri tyylisiä eikä esimerkiksi splatterit, joissa väkivalta on liioiteltua ja veri ja suolenpätkät lentävät, ole ykkössuosikkejani.  Valitsin kymmenen itseäni viihdyttävää ja mielestäni parasta kauhuelokuvaa ja tuttuun tapaan mukana ovat myös perustelut. Top 10 kauhuleffat: 1. Manaaja 2. The Ring 3. Orpokoti 4. Hohto 5. Hereditary 6. It 7. Scream 8. A Quiet Place 9. Rosemary’s baby 10. The Blair Witch Project 1. Manaaja (1973) on ehdoton lempparini kauhuelokuvista ja katson sen vuosittain. Sanoisin, että Manaaja on täydellinen kaikilta osin: näyttelijät, tarina, musiikki, kuvaus, tehosteet jne. Elokuva rakentaa jännitystä hiljalleen edeten kohti loppuhuipennusta

Kolmen tuhannen vuoden kaipuu Tämäpä oli kerrassaan eriskummallinen katselukokemus, oli ensimmäinen ajatukseni elokuvan jälkeen. Kolmen tuhannen vuoden kaipuu on Mad Max- elokuvasarjan luojan ja ohjaajan George Millerin elokuva vuodelta 2022. Päärooleissa nähdään aina hurmaava ja lahjakas Tilda Swinton ja vakuuttava Idris Elba. Alithea Binnea (Swinton) on narratologi, joka tutkii kertomusten ja narratiivien rakenteita. Ollessaan Turkissa konferenssissa hän ostaa matkamuistoksi pullon, jossa sattuu asumaan pullon henki Jinn (Elba). Alithean pestyä ja hankattua pulloa Jinn ilmestyy paikalle hotellihuoneeseen, jossa he pitkän keskustelun aikana käyvät läpi Jinnin monivaiheisen tarinan pullon henkenä ja Alithean lyhyen mutta ytimekkään elämän, jossa hän on pakannut ex-mieheensä liittyvät muistot laatikkoon kuin konsanaan hengen pullon sisään. Lopulta Alithea päätyy toivomaan yhtä asiaa hengeltä mikä onkin mielenkiintoinen valinta paljastamatta siitä sen enempää. Kolmen tuhannen vuoden kaip

John Williams Pakko aloittaa ykkössuosikistani John Williamsista (s. 1932), joka on yksi kaikkien aikojen tuotteliaimmista ja menestyneimmistä elokuvamusiikin säveltäjistä ja joka säveltää edelleen 90 vuoden iässä. Hänen tuotantoonsa kuuluu musiikki yli sataan elokuvaan ja palkintoja on lukuisia kuten esimerkiksi viisi Oscaria (ja yli viisikymmentä Oscar-ehdokkuutta). John Williams syntyi ja kasvoi New Yorkissa. Perhe muutti vuonna 1948 Los Angelesiin missä Williams opiskeli säveltämistä. Armeijan jälkeen hän palasi New Yorkiin ja jatkoi pianonsoiton- opintojaan Juilliardissa. Williams soitti iltaisin jazzklubeilla kunnes Los Angeles ja elokuvamusiikin maailma vei hänet mennessään. John Williams tunnetaan etenkin lähes viisi vuosikymmentä kestäneestä yhteistyöstä ohjaaja Steven Spielbergin kanssa. Mukaan mahtuu paljon musiikkia muun muassa erilaisiin seikkailuelokuviin kuten Star Wars, Indiana Jones ja Harry Potter ja toisaalta sydäntä riipaisevia scoreja kuten Schindlerin lista.  Yht

Kuulun siihen sukupolveen ja porukkaan, jolle Disneyn animaatioelokuvat ovat osa lapsuutta ja joihin liittyy rakkaita muistoja. Noissa elokuvissa viehättävät paitsi sydäntä riipaisevat tarinat myös tietysti upea musiikki. Osaan edelleen laulaa ulkoa monta Disney-laulua ja olen soittanut niitä työssäni lapsille lukuisia kertoja. Nykylapsille Let it go on vieläkin lähes kymmenen vuoden jälkeen se isoin hitti eli he pääsevät myös nauttimaan Disney-musiikin taiasta. Valitsin viisi omaa suosikkiani Disneyn animaatioelokuvista ja laitoin ne tällä kertaa suosikkijärjestykseen. Valinnoissa näkyy hyvin vahvasti tuo edellä mainittu lapsuusajan vaikutus, jolloin muun muassa sain kummitädiltä useampana vuonna syntymäpäivälahjaksi Disney-elokuvan ja se oli ihan huippujuttu! Top 5 Disneyn animaatioelokuvani: 1. Leijonakuningas 2. Kaunotar ja hirviö 3. Pieni merenneito 4. Pocahontas 5. Aladdin Miksi juuri nämä? 1. Leijonakuningas on jollain tapaa ristiriitainen valinta. En ole katsonut elokuvaa yli v