Arvio: Kolmen tuhannen vuoden kaipuu



Kolmen tuhannen vuoden kaipuu


Tämäpä oli kerrassaan eriskummallinen katselukokemus, oli ensimmäinen ajatukseni elokuvan jälkeen. Kolmen tuhannen vuoden kaipuu on Mad Max- elokuvasarjan luojan ja ohjaajan George Millerin elokuva vuodelta 2022. Päärooleissa nähdään aina hurmaava ja lahjakas Tilda Swinton ja vakuuttava Idris Elba.

Alithea Binnea (Swinton) on narratologi, joka tutkii kertomusten ja narratiivien rakenteita. Ollessaan Turkissa konferenssissa hän ostaa matkamuistoksi pullon, jossa sattuu asumaan pullon henki Jinn (Elba). Alithean pestyä ja hankattua pulloa Jinn ilmestyy paikalle hotellihuoneeseen, jossa he pitkän keskustelun aikana käyvät läpi Jinnin monivaiheisen tarinan pullon henkenä ja Alithean lyhyen mutta ytimekkään elämän, jossa hän on pakannut ex-mieheensä liittyvät muistot laatikkoon kuin konsanaan hengen pullon sisään. Lopulta Alithea päätyy toivomaan yhtä asiaa hengeltä mikä onkin mielenkiintoinen valinta paljastamatta siitä sen enempää.

Kolmen tuhannen vuoden kaipuu on sinänsä tuttu tarina lampun hengestä ja kolmesta toiveesta, mutta tällä kertaa tuotuna tähän päivään ja nykyajan ihmisen tietämykseen ja ymmärrykseen elämästä. Elokuvassa ei ole itsestään selvää se, että Alithea toivoo yhtäkään toivomusta ja se tuo jo uutta näkökulmaa vanhaan tarinaan. Elokuva myös tutkii tarinoiden ja tieteen suhdetta ja haastaa katsojaa pohtimaan nimenomaan tarinoiden voimaa ja merkitystä. Meidän elämämme koostuu lukuisista tarinoista ja ”kukin tarina on osa mosaiikkia” kuten elokuvassa todetaan.

Elokuva tuntuu hieman pitkältä ja jopa tylsältä katsottavalta vaikka siinä kerrotaan sinänsä mielenkiintoisia tarinoita, mutta jollain tavalla se ei onnistu pitämään katsojan kiinnostusta täysin yllä. Vasta  loppupuolella koin liikutusta ja tarina imaisi enemmän mukaansa. Luulin, että tämä olisi helppoa ja kevyttä katsottavaa perjantai-iltana työviikon jälkeen, mutta tylsistymisestä aiheutuneen väsymyksen jälkeen aloin pohtia tarkemmin elokuvan sanomaa ja sitä mitä olin juuri nähnyt. 

Kolmen tuhannen vuoden kaipuu on visuaalisesti ja tehosteidensa puolesta nautittavaa katsottavaa. Erityismaininta vielä musiikista (säveltänyt Junkie XL), joka tuntuu porautuvan sieluun varsinkin elokuvan lopussa. 

Yksi asia on ainakin varmaa tämän elokuvan perusteella: rakkaus on suurin ja voimakkain elämämme tarina. 

”Olemme olemassa vain jos olemme todellisia toisillemme”. -Jinn-


⭐⭐⭐





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Harold Fryn toiveikas taival

Sarjasuositus: Blue Lights -Belfastin poliisit