Arvio: The Whale

 


The Whale (2023) on näyttelijä Brendan Fraserin paluuelokuva Hollywoodin huipulle. Hänet tunnetaan etenkin seikkailuelokuvasarjasta the Mummy. Fraser on näytellyt vähänlaisesti useiden vuosien ajan ja nyt The Whale on nostanut hänet kertaheitolla näyttelijäkollegoiden ja elokuvayleisön arvostamaksi ja palkitsemaksi näyttelijäksi.

The Whale on käsikirjoittaja-ohjaaja Darren Aronofskyn kahdeksas pitkä elokuva. Hänen omaperäiseen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa Unelmien sielunmessu, Black Swan ja The Wrestler-painija, jotka ovat keränneet Oscar-ehdokkuuksia ja Black Swan -elokuva parhaan naispääosan Oscarin (Natalie Portman). 

Charlie (Frasier) on kiltti ja positiivisesti ajatteleva mies, joka näkee kaikissa ihmisissä hyvää ja haluaa olla avuksi. Hän työskentelee englanninkielenopettajana, joka pitää verkossa korkeakoulukursseja. Charlie on myös sairaalloisen ylipainoinen ja tekee kuolemaa. Viimeisenä tekonaan hän yrittää parantaa välejään vieraantuneen tyttärensä Ellien (Stranger Things -sarjasta tuttu Sadie Sink) kanssa. Charlien elämään kuuluu lisäksi luottokotisairaanhoitaja ja ystävä Liz (upea Hong Chau).

Charlie on lihavuutensa vuoksi erakoitunut kotinsa vanki, minkä vuoksi elokuvan tapahtumat sijoittuvat neljän seinän sisälle yksittäistä takaumaa lukuunottamatta. The Whale on Samuel D. Hunterin kirjoittama näytelmä mikä selittääkin elokuvan näyttämöllisyyden ja muistuttaa tältä osin vahvasti The Father -elokuvaa vuodelta 2020, josta Anthony Hopkins voitti miespääosa Oscarin. 

Brendan Fraser tekee huikean roolityön paitsi fyysisesti myös emotionaalisesti ja voitti roolistaan ansaitusti parhaan miespääosan Oscarin. Myös maskeeraus palkittiin Oscarilla ja se onkin ehdottoman olennaisessa roolissa Charlien hahmon rakentamisessa. Charlie on sympaattinen persoona, jolle toivoo kaikkea hyvää vaikka samalla huomaa ettei hän halua tulla pelastetuksi. Tämän tietää myös hänen ystävänsä Liz, jonka tuska todella välittyy katsojalle kaikessa rehellisyydessään. Hong Chau sai myös Oscar-ehdokkuuden ja olisin mieluusti suonut hänelle palkinnon. 

The Whale herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Jäin oikeastaan aika liikuttuneen sekaviin tunnelmiin elokuvan loputtua ja todella prosessoimaan näkemääni ja kokemaani. Elokuva käsittelee muun muassa toisten auttamista ja hyvän tekemistä, rehellisyyttä ja pelastumisen tematiikkaa.

The Whale on surullisen raadollinen kuvaus siitä miten ihminen vahingoittaa itseään voidakseen paremmin. On ilmeistä tämän elokuvan kautta pohtia sairaalloisen ylipainon syitä, sen vaikutuksia ihmiseen ja hänen ympäristöönsä ja sitä mitä tarpeita ihminen pyrkii tyydyttämään ruoan ahmimisella. Tätä teemaa en muista ainakaan itse nähneeni valkokankaalla käsiteltävän. The Whale onnistuu siinä avoimen ja rohkean helläkätisesti ja koen hyvänä asiana tabujen rikkomisen, kunhan se tehdään kunnioittavasti.

Charlie haluaa auttaa vastahakoista ja kapinallista tytärtään pärjäämään paremmin koulussa ja läpäisemään kursseja (tosin hieman kyseenalaisella kannustimella). Samoin hän haluaa olla avuksi opiskelijoilleen kehittääkseen heistä hyviä kirjoittajia. Charlie vaatii kurssilaisiltaan rehellisyyttä kirjoituksiinsa sillä vaikka hän on opettanut esimerkiksi esseen rakenteita ja muotoa kaipaa Charlie ennen kaikkea omaperäisiä ideoita ja aitoa sisältöä teksteihin. Samalla hän tajuaa, että rehellisyyden vaatimus koskee myös häntä itseään. Niinpä Charlie ottaa samalla harkitun, mutta toisaalta tässä elämänsä vaiheessa merkityksettömän riskin tulla loukatuksi ja osoittaa suurta rohkeutta.

Jäin miettimään Charlien liiallista kiltteyttä ja sitä mitä ihmiselle tapahtuu, kun ei enää ole omanarvontunnetta. Charlie pyytelee jatkuvasti anteeksi olemassaoloaan ja häpeää itseään. Kenties olemalla avuksi muille hän sai itselleen kokemuksen siitä, että on enemmän hyödyksi kuin taakaksi muille. Koen sen, että elokuva voi herättää katsojassa tällaisten mielenterveyteen liittyvien asioiden pohdinnan äärimmäisen merkityksellisenä ja osoituksena elokuvan voimasta.

Charlieta yritetään pelastaa lääketieteen ja uskonnon keinoin, mutta jos ihminen ei halua tulla pelastetuksi niin silloin se lienee mahdoton tehtävä? Ainut mikä näyttää helpottavan aidosti Charlien oloa on vilpitön kirjoitelma Moby Dickistä mikä on hänen mukaansa ”parasta tekstiä mitä hän on koskaan lukenut”.

The Whale ei jätä liikuttamatta katsojaansa ja intensiivinen tunnelma kestää loppuun saakka. Lämmin katselusuositus tälle pienelle mutta suurelle teokselle.


⭐⭐⭐⭐ 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Harold Fryn toiveikas taival

Sarjasuositus: Blue Lights -Belfastin poliisit