Arvio: Tár


Tár (2023) on amerikkalaisohjaaja Todd Fieldin kolmas pitkä elokuva. Sen pääosassa loistaa aina ilmiömäinen kaksinkertainen Oscar-voittaja Cate Blanchett, joka saattaa hyvinkin voittaa kolmannen Oscar-palkintonsa tästä elokuvasta. 

Lydia Tár (Blanchett) on erittäin monipuolinen muusikko, jonka ansioluettelo on hengästyttävää kuunneltavaa. Hänen uransa on johtanut Berliinin filharmonisen orkesterin kapellimestariksi, joka harjoittelee parhaillaan Gustav Mahlerin viidettä sinfoniaa. Lydian perheeseen kuuluvat ensiviulistina toimiva vaimo Sharon ja tytär Petra. Elokuva piirtää kuvan kapellimestarin työstä, mutta myös siitä miten valta voi turmella ihmisen.

Tár on jakanut voimakkaasti mielipiteitä niin meillä Suomessa kuin ulkomailla. Episodi- elokuvalehden arviossa Tár sai täydet viisi tähteä ja sitä kuvattiin mestariteokseksi, joka kestää useita katsomiskertoja ja jää pyörimään mieliin viikkokausiksi (Episodi 23.2.2023). Helsingin Sanomien elokuvakriitikko antoi vain kolme tähteä ja totesi arviossaan, että elokuva ei ole tylsä, muttei mestarillinenkaan. Myöskään Blanchettin taitava roolisuoritus ei herätä niin suurta innostusta kuin sivuroolien näyttelijät. (HS 23.2.2023.) 

Oma kokemukseni on jotakin näiden kahden väliltä. Elokuva oli erittäin kiehtova ja mielenkiintoinen ja se kantoi hyvin kahden ja puolen tunnin kestonsa. Siinä oli selkeä draaman kaari ja moraalinen opetus. Tár tulee varmasti pyörimään mielessäni jonkin aikaa, koska siinä oli jotakin maagista ja intensiivistä. 

Cate Blanchett tekee vaikuttavan ja vakuuttavan roolisuorituksen, mutta jäin miettimään vaatiko se häneltä kovinkaan suurta työstöä tai omalle epämukavuusalueelle menemistä. Blanchett on hyvin älykäs ja sivistynyt näyttelijä kuten hahmonsa Lydia Tár ja usein huomasin ajattelevani Lydiaa ikään kuin Caten alter egona. Orkesterinjohtoa ja pianonsoittoa on elokuvassa vähänlaisesti eikä se taidokkuudeltaan herätä suurempaa hämmästystä. Blanchettin kykyä johtaa orkesteria aidosti tai ainakin sen näköisesti on sekä kiitelty että kritisoitu (HS 1.3.2023). Vaikka olen musiikin alan ammattilainen en pysty analysoimaan Blanchettin kapellimestarityötä, mutta pianonsoiton osalta voin todeta sen olleen aika lailla alkeistasoa. 

Helsingin Sanomat uutisoi elokuvassakin mainitun yhdysvaltalaisen kapellimestari Marin Alsopin loukkaantuneen Tár-elokuvasta naisena, kapellimestarina ja lesbona. Kyseinen kommentti oli The Times-lehden artikkelissa, jossa Alsop ruoti elokuvaa ja oli pahoillaan siitä, että naiskapellimestarista tehty elokuva keskittyy vallan väärinkäyttöön ja on vaarallinen sekoittaessaan tosiasioita ja fiktiota keskenään. (HS 1.3.2023.) Lydian hahmo toimi yleistäen usein miehille tyypillisempään tapaan ja hänessä oli tiettyä maskuliinisuutta. Harvemmin on valkokankaalla nähty naishahmoa, joka esimerkiksi ajaa hengenvaarallisen lujaa Porschellaan tai valehtelee joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi sen sijaan että kertoisi kaatuneensa pelästyessään koiraa. Myöskään vallan väärinkäyttö tai tietty tunteettomuus ei ole naishahmoille ominaista. Naisena koin tämän enemmänkin virkistävänä ja olen sitä mieltä, että kaikilla henkilöillä on potentiaaliansa tehdä oikein tai väärin sukupuolesta riippumatta. Näin tasa-arvon aikana näen ettei naisia voida nostaa jalustalle, mutta tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Tár on laadukas, vangitseva ja ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva ja herättää aiheellista keskustelua! 

⭐⭐⭐⭐


Lähteet: www.episodi.fi, www.hs.fi



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Harold Fryn toiveikas taival

Sarjasuositus: Blue Lights -Belfastin poliisit