A House of Dynamite (2025)

                                 

Jännittävä ja karmaisevan todentuntuinen uutuustrilleri Kathryn Bigelowlta demonstroi odottamattoman ohjushyökkäyksen vaikutukset Amerikassa. 


Ohjaus: Kathryn Bigelow

Käsikirjoitus: Noah Oppenheim

Näyttelijät: Idris Elba, Rebecca Ferguson, 

Lajityyppi: trilleri / draama

Kesto: 1 h 50 min


Netflixiin ilmestyi perjantaina ohjaaja Kathryn Bigelown uusin elokuva sitten vuoden 2017 Detroitin. A House of Dynamite peilaa täysin mahdollista, apokalyptista tilannetta, jossa tuntematon ja odottamaton ohjus lähestyy Amerikan ilmatilaa uhaten hävittää Chicagon kartalta. 

Elokuva on varsin odotettu tapaus, sillä erityisesti sotaelokuviin vihkiytynyt Bigelow voitti historiallisesti ensimmäisenä naisena Oscarin parhaasta ohjauksesta vuonna 2008 elokuvasta The Hurt Locker ja seuraava elokuva Zero Dark Thirty (2012) oli huikea menestys. Muuten Bigelown ura on ollut hieman alavireinen ja floppeja on riittänyt. 

A House of Dynamite on paluu kultakantaan, sillä trillerimäinen draamaelokuva pitää jännittävän tunnelmansa alusta loppuun saakka ja peilaa pelottavalla tavalla nykypäivän sodan uhkaa. Elokuva herättää paljon kysymyksiä ja väistämättä tulee kuviteltua Suomi tilanteeseen, jossa jotain näin ahdistavaa tapahtuisi.  

A House of Dynamiten tarina kerrotaan kolmen henkilön, Yhdysvaltain presidentin, Valkoisen Talon tilannehuoneessa työskentelevän kapteeni Olivia Walkerin ja kansallisen turvallisuuspäällikön varamiehen Jake Baeringtonin näkökulmasta. Mitä kaikkea ehtii tapahtua 19 minuutin aikana ennen kuin ohjus iskeytyy maahan? Mitä vaihtoehtoja Yhdysvalloilla on maanpuolustuksellisesti ja miten välttää kolmas maailmansota? 


Käsikirjoitus on Noah Oppenheimin, joka on muun muassa voittanut Venetsian elokuvajuhlilla palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta elokuvasta Jackie (2016) ja jonka viimeisin työ on ollut poliittinen trillerisarja Zero Day Netflixille (2025). A House of Dynamiten osalta käsikirjoitus on älykäs ja erilainen eri näkökulmien hyödyntämisen osalta. 

Vaikka elokuva pitää otteessaan ja on rakennettu kiinnostavasti on siinä silti purnattavaa. Elokuvasta nimittäin herää kysymys, onko Amerikan maanpuolustusta järkevää esittää edes fiktiivisesti näin heikolla tolalla olevaksi? B-suunnitelmaa ei muka ole, työntekijät pläräävät kuvia puhelimistaan ja soittavat itkien hyvästelypuheluja, kun pitäisi olla valmiina toimimaan. Hahmojen inhimillistämisessä ollaan menty metsään, sillä liika on liikaa ja syö uskottavuutta. 

Elokuvan loppukin hämmentää ja on kyllä kunnon antikliimaksi siitä enempää paljastamatta. Petyin vaikka toki myös ymmärrän tekijöiden vision. 

Näyttelijöiksi on haalittu tunnettuja kasvoja, jotka tosin saavat kukin harmittavan vähän aikaa valkokankaalla kerronnan rakenteen vuoksi. Idris Elba tuo monipuolisuuttaan esiin Yhdysvaltain presidenttinä ja Rebecca Ferguson on pätevä, muttei mitenkään häikäisevä roolissaan. Mukana ovat myös kokeneet Tracy Letts ja Jared Harris. Greta Leen rooli on vaatimaton ja sanoisin jopa turha.  

Volker Bertelmannin musiikki luo hienosti painostavaa tunnelmaa, mutta elokuvan loppupuolella kuultava samankaltaisuus Oscar-voiton ansainneeseen All Quiet on the Western Front -sotaelokuvan musiikkiin häiritsee. 

A House of Dynamite on niin vahvasti ajan hengessä kiinni, että se ahdistaa, mutta muuten se jättää tunnetasolla kylmäksi, sillä hahmot jäävät sen verran etäisiksi. Toivottavasti seuraavaa Kathryn Bigelown elokuvaa ei tarvitse odottaa lähes kymmentä vuotta! 


                                  ⭐️⭐️⭐️

      Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummit (2025)

Pikku salaisuutemme (2024)

Seireenit -sarja (2025)