Arvio: Love Again




Love Again (2023) on romanttinen komedia, jonka on ohjannut yhdysvaltalainen James Strouse. Se on jenkkiversio saksalaisesta SMS für Dich -elokuvasta vuodelta 2016, joka perustuu samanniseen Sofie Cramerin romaaniin. Pääosissa näyttelevät Priyanka Chopra Jones, Sam Heughan ja laulaja Celine Dion, jonka musiikki on vahvasti läsnä elokuvassa. 

Mira Ray (Chopra Jones) on lastenkirjailija ja kuvittaja, jonka poikaystävä on kuollut äkillisesti. Parin vuoden vanhempien helmoissa toipumisen jälkeen hän muuttaa takaisin siskonsa luo kaupunkiin New Yorkiin. Toisaalla Rob Burns (Heughan), New York Choniclen musiikkikriitikko, saa työtehtävän haastatella Amerikan kiertueelle lähtevää Celine Dionia. Rakkaudessa aiemmin pettynyt Rob alkaa saada yllättäen merkillisiä tekstiviestejä uuteen työpuhelimeensa, jotka ovat sattumoisin Miran kuolleelle poikaystävälleen lähettämiä. Rob suorastaan rakastuu tuntemattomaan viestienlähettäjään ja saa rakkausvinkkejä itseltään Celineltä.

Myönnettäköön heti, että olen kovan luokan Celine Dion fani ja hän oli suurin motivaattori mennä katsomaan elokuva. En usko, että Celine voisi näytellä ketään muuta kuin itseään elokuvissa, joten tämäkin unelma on nyt toteutunut. Oli ihana nähdä hänet voimiensa tunnossa ja parasta oli kuulla häneltä uutta musiikkia, sillä elokuvaa varten on tehty viisi laulua. 

Love Again on hämmentävä elokuva. Se tuntuu toisaalta muistokirjoitukselta Celine Dionin uralle, jonka jatko on pahasti vaakalaudalla hänen vakavan sairastumisensa vuoksi ja toisaalta se on kuin kannustustarina Celinelle itselleen, jotta hän voisi toipua menettämästään rakkaudesta ja löytää uuden onnen.

Elokuva on totaalisen epäuskottava ja hölmö, mutta on sillä omat hetkensä ja Miran kokema menetys koskettaa. Love Again ei onnistunut naurattamaan minua ja vain yksi kohtaus tuntui edes huvittavalta. Elokuva on kummallinen sekoitus faktaa ja fiktiota: Celine Dion on täysin oma itsensä elämänsä rakkauden menettäneenä, komediennen elkeet omaavana ja sydämellisenä tsemppipuheita latelevana laululintuna, joka on nyt liitetty mukaan fiktiiviseen rakkaustarinaan. Miran ja Robin kohtaaminen kuolleelle poikaystävälle lähetettyjen tekstiviestien kautta on käsittämättömän järjetön ajatus ja lisää elokuvan epärealistisuutta. 

Jäin pohtimaan erityisesti sitä mikä on tämän elokuvan pohjimmainen tarkoitus. Helsingin Sanomien arviossa esitettiin, että ”ainoana tavoitteena on pönkittää Dionin uraa jälleen kerran” (hs.fi 5.5.2023). Mainetta ja mammonaa luulisi Celinellä jo riittävän, mutta eittämättä Love Again vaikuttaa lisänäkyvyyttä tuovalta bisnesratkaisulta. Celinen näyttelijänrooli on kohtuu pieni, mutta hänen musiikkinsa saa sitäkin suuremmin tilaa ja rakkauslaulut pauhaavat läpi elokuvan. Sentään ’My Heart Will Go On’ on jätetty rauhaan ja sen sijaan nostettu Celinen vanhempi hitti ’It’s All Coming Back to Me’ keskiöön.

Priyanka Chopra Jones, Miss Maailma vuodelta 2000 ja nykyinen näyttelijä/laulaja, tekee mukiinmenevän roolisuorituksen Mirana. Sam Heughan (Outlander) on itselleni uusi tuttavuus, joka ei ihan vakuuta komeasta ulkonäöstään huolimatta. Priyankan ja Samin välillä on jonkinasteista kemiaa, mutta silti jään kaipaamaan lisää tunnetta ja yhteensopivuutta. Sivurooleissa nähdään pari mainiota hahmoa ja vilahtaapa Priyankan tosielämän aviomies Nick Jonaskin aivottoman bodarideitin roolissa. 

Haluaisin antaa elokuvalla enemmän tähtiä, mutta Love Again jää kertakatselun tasolle ja jättää jälkeensä vain oudon jälkimaun. Miksi tämä elokuva piti tehdä on kysymys, joka jää ilmaan roikkumaan.


⭐⭐




Kuva: imdb.com, traileri: youtube.com, tiedot: hs.fi ja imdb.com

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Harold Fryn toiveikas taival

Sarjasuositus: Blue Lights -Belfastin poliisit