The Boroughs -sarja (2026)

                                 

Netflixin uutuusminisarja koukuttaa mainioilla näyttelijävalinnoillaan ja mystisen jännittävällä tarinallaan. Stranger Things -sarjan luojat, The Duffer Brothers eli suomeksi Dufferin veljekset, ovat olleet mukana vastaavina tuottajina, joten ei ihme, että sarjassa on havaittavissa samaa henkeä kuin veljesten menestyssarjassa. 

The Boroughs sijoittuu kuvitteelliseen seniorikylään, johon muutetaan viettämään rauhallisia eläkepäiviä ja odottamaan lähestyvää kuolemaa. Tosin näin ei sarjassa tapahdu, sillä oudot kuolemantapaukset ja yön pimeydessä nähty olio häiritsevät leppoisaa eloa.

Uusin asukas yhteisössä on Sam Cooper (Alfred Molina), leskimies, jonka tytär Claire (Jenna Malone) tuo vastustelevan isänsä asumaan keskellä ei-mitään sijaitsevaan paikkaan nimeltä The Boroughs. 

Sam tutustuu heti uusiin naapureihin Jackiin (Bill Pullman), Judyyn (Alfre Woodard) ja tämän mieheen Artiin (Clarke Peters), Wallyyn (Denis O’Hare) ja Reneen (Geena Davis). Porukka alkaa tutkia hämäriä kuolemantapauksia ja päätyy osaksi hurjaa salajuonta ja hirviön jahtaamista.  

Sarjasta tulee mieleen Ron Howardin kasarielokuva Cocoon -nuoruudenlähde, jossa ikäihmiset nuorentuvat, sillä he uivat altaassa, jonka pohjalla piilottelevat koteloissaan olevat avaruusolennot. Tosin The Boroughs-sarjan iäkkäät hahmot ovat selkeästi nuorempia jo lähtökohtaisesti tai ainakin nuorekkaampia ja varsin kykeneviä moniin asioihin.

Toisaalta sarjassa on samanlaista energiaa ja sympaattisuutta kuin Only Murders in the Building-ohjelmassa, jossa seniorietsiviä esittävät Steve Martin ja Martin Short ratkovat murhia tehden niistä samalla podcastia yhdessä nuoremman Selena Gomezin kanssa. 

Jeffrey Addissin ja Will Mathewsin luoma The Boroughs innostaa mukaansa ensimetreiltä ja kahdeksan jaksoa kuluu kuin siivillä. Scifitarina on kohtalaisen omaperäinen, mutta parasta siinä on laadukas toteutus ja karismaattiset näyttelijät, joiden välinen kemia toimii vastustamattomasti. Ja muuten John Paesanon musiikki luo tehokkaasti tunnelmaa, vaikka muistuttaa M. Night Shaymalanin The Signs -elokuvan musiikkia melko paljon. 

Juonen käänteet ovat välillä ärsyttävän ennakoitavia. Tähän liittyen huomio: Miksi lapset eivät koskaan usko iäkkäitä vanhempiaan vaan epäilevät heidän olevan joko muistisairaita tai vanhuuden höperöitä? Niin käy nimittäin tälläkin kertaa. Turhauttavaa sanon minä.

Sarja voi paikoin pelästyttää herkemmät katsojansa, mutta suurimmaksi osaksi se on sopivan jännittävä mysteeri, joka on välillä hidastempoinen, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. 

                                   ⭐️⭐️⭐️

    Kuva ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org