Hämähäkkinaisen suudelma (2025)

                               

Jennifer Lopezin tähdittämä musikaali on tämän unelmarooli, mutta armoton floppi. Elokuvan todellinen tähti löytyy miesten puolelta ja puvustus häikäisee. 

Ohjaus: Bill Condon

Käsikirjoitus: Bill Condon

Näyttelijät: Diego Luna, Tonatiuh, Jennifer Lopez

Lajityyppi: musikaali

Kesto: 2 t 8 min

Bill Condon, jonka ohjauksessa on valmistunut hienoja ja palkittuja musiikkielokuvia kuten Chicago (2002) ja Dreamgirls (2006), on tarttunut Manuel Puigin romaaniin vuodelta 1976 ja siitä kehiteltyyn näyttämömusikaaliin vuonna 1992. Näiden pohjalta on syntynyt musikaalielokuva, joka tuntuu liian täyteen ahdetulta, vanhahtavalta ja näyttäviä laulu- ja tanssikohtauksia lukuunottamatta pitkästyttävältä. 

Elokuvassa on kaksi tarinalinjaa. Toinen seuraa argentiinalaisessa vankilassa vuonna 1983 kohtaavia transnaista Luis Molinaa (Tonatiuh) ja vastarintaliikkeeseen kuuluvaa Valentin Arreguita (Diego Luna). Ankeissa oloissa tutustuva kaksikko saa lohtua Hämähäkkinaisen suudelmasta, Molinan lempielokuvasta, mistä syntyy elokuvan toinen tarinalinja, sillä Molina kertoo aluksi vastahakoiselle Arreguille elokuvan juonta iltasadun tapaan. 

Kyseisessä elokuvassa Ingrid Luna (Jennifer Lopez) esittää Auroraa, joka on menestynyt aikakauslehden julkaisija ja näyttävä sinkkunainen, joka ihastuu lehden uuteen valokuvaajaan Armandoon (Diego Luna kaksoisroolissa). Auroraan on  rakastunut tämän ystävä ja avustaja Kendall (Tonatiuh kaksoisroolissa), joten kolmiodraama on valmis. 

Myös Lopez tekee tuplaroolin esittäessään mystistä hämähäkkinaista, joka vaatii itselleen säännöllisesti paikallisen naisen rakastajan ihmisuhriksi suojellakseen Auroran ja Armandon kotikylää.

Odotin paljon enemmän Hämähäkkinaisen suudelmalta. Alku tuntui kiinnostavalta ja etenkin ensimmäinen musikaalinumero, mutta tarina muuttui pitkästyttäväksi tapahtumien edetessä ja tyyliin turtui. Tarinassa on yritetty käsitellä liian monia eri teemoja eivätkä synkän vankiladraaman rinnalla pyörivät musikaalikohtaukset istu yhteen. Saman ovat ilmeisesti havainneet monet muutkin katsojat, sillä elokuva tuotti vain kahden miljoonan dollarin lipputulot kolmenkymmenen miljoonan dollarin budjettia vastaan.

Musiikkinumeroiden ehdottomaksi helmeksi nousee Tonatiun tähtihetki, laulu nimeltä She’s a Woman, jonka hän laulaa upeasti. Muuten laulut ovat mitäänsanomattomia eivätkä jää mieleen.

Musikaalin puvustus sen sijaan on fantastista katsottavaa kiitos nelinkertaisen Oscar-voittaja Colleen Atwoodin (Chicago, Geishan muistelmat, Liisa Ihmemaassa ja Ihmeelliset olennot ja mistä niitä löytää). 

Latinotähti Lopez, jonka henkilökohtainen suosikkimusikaali on West Side Story, oli jo pitkään unelmoinut musikaaliroolista ja sen mahdollisti vihdoin ex-aviomies Ben Affleck ystävänsä Matt Damonin ja näiden yhteisen tuotantoyhtiön turvin. Lopezin vilpitön ilo Auroran/hämähäkkinaisen roolista paistaa valkokankaalta. Kaunis näyttelijätär on erityisen etevä tanssikohtauksissa, mutta muuten Lopezin rooli jää vaatimattomaksi ja yksiuloitteiseksi. 

Diego Luna taas on eksynyt osittain väärään elokuvaan. Hän ei valitettavasti osaa laulaa, tanssiminen sujuu sentään vähän paremmin. Näyttelijänä hän on kelvollinen Arreguin roolissa. Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin Tonatiuh, kolmekymppinen queer-näyttelijä, joka tekee aidon oloisen ja häikäisevän roolisuorituksen Molinana/ Kendallina.

Musikaalielokuvat eivät ole löytäneet samaa suosiota tällä vuosituhannella kuin esimerkiksi 1930 -ja 40-luvuilla. Muutamia menestyksiä on tosin nähty kuten Condonin Chicago, La La Land vuonna 2016 ja Wicked-huuma parin viime vuoden aikana. Hämähäkkinaisen suudelma ei onnistu lisäämään genren suosiota vaan on hyvä esimerkki keskinkertaisesta tuotannosta, jonka vetovoima ja laati ei vain riitä. 

                                     ⭐️⭐️

   Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org