Arvio: Pieni merenneito (2023)
Elokuva sai ensi-iltansa eilen 26.5.2023 ja siitä on tarjolla pääosin 3D-versio, mikä on omasta mielestäni aina hieman turha ja kyseenalainen valinta, koska se ei välttämättä tuo kokemuksena kovin suurta lisäarvoa elokuvalle. Pieni merenneito olisi toiminut mainiosti ilman 3D -ominaisuutta vaikka toki tarinan sijoittuessa osittain vedenalaiseen maailmaan toi kolmiuloitteisuus siihen syvyysvaikutelmaa ihan mukavasti (ja huomattavasti paremmin kuin silloin, kun tarinassa siirryttiin maalle).
Elokuva kertoo merenneito Arielista, joka haaveilee pääsevänsä näkemään ja kokemaan ihmisten maailman ja unelma saa lisää tuulta purjeisiinsa kun hän ihastuu komeaan prinssi Erikiin. Arielin isä kuningas Triton on ankara ja yrittää pitää topakan tyttärensä erossa ihmisistä kaikin keinoin. Merinoita -Ursula haluaa auttaa Arielia ja muuttaa tämän ihmiseksi tiukoin ehdoin: Ariel saa jalat kolmeksi päiväksi, mutta menettää äänensä. Jos Erik rakastuu häneen ja antaa todellisen rakkauden suudelman, he saavat elää yhdessä onnellisina, mutta jos näin ei käy Ariel muuttuu takaisin merenneidoksi ja joutuu Ursulan vangiksi. Ursulalla on omat salatut tarkoitusperänsä, koska hän haluaa syöstä Kuningas Tritonin vallasta tämän tyttären avulla.
Pieni merenneito on yksi ehdottomista Disney-suosikeistani ja elokuvan laulut ovat minulle erityisen rakkaita. Odotukset uutta elokuvaa kohtaan olivat toivekkaat, mutta eittämättä jännitin miltä ihmisversio tuntuu ja millaisia uusia lauluja on lisätty mukaan.
Elokuva on yllättävän hyvä enkä suoraan sanottuna löytänyt siitä kummempia ärsyttävyyksiä. Kuvasto, dialogi ja musiikki ovat hämmästyttävää kyllä hyvin yksi yhteen alkuperäisanimaation kanssa lukuunottamatta etenkin uusia lauluja, joista Erikille tehty kappale ’Vedet tuntemattomat’ (Wild Uncharted Waters) on ehdottomasti paras ylidramaattisuudestaan huolimatta. Lin-Manuel Mirandan tuttu räp-tyyli kuultiin myös yhdessä kappaleessa, joka tuo tyylillisesti mieleen etenkin hänen mestarimusikaalinsa Hamiltonin.
Sebastian -rapu on animaation tapaan valloittavin ja hauskin hahmo ja Ursulan roolissa nähtävä näyttelijä/komedienne Melissa McCarthy onnistuu häkellyttävän hyvin vaikkei oma suosikkini Ulla Tapaninen Ursulan äänenä tulekaan voitetuksi. Arielia näyttelevä Halle Bailey on eteerinen ja kaunisääninen valinta rooliin.
Elokuvasta löytyy alkuperäisanimaation tapaan synkkyyttä, johon on saatu nykytehosteilla vielä lisää voimakkuutta ja pariin hahmoon on tehty selkeästi tietoisia päivityksiä muuttamalla heidät naishahmoiksi. Tämä ei vaikuttanut liikaa alkuperäiseen tarinaan ja oli nykyaikaa heijasteleva ratkaisu.
Disney on lisäksi ottanut loppuun maailmoja syleilevän teeman, jota sivutaan aiemminkin tarinassa hieman sivulauseissa eli erilaisuuden, siihen liittyvät ennakkoluulot ja suvaitsevaisuuden. Pienessä merenneidossa näillä seikoilla tarkoitettiin ihmisten ja merenväen eroja ja miten molemmat osapuolet kuvittelivat toistensa olevan lähtökohtaisesti pahoja tuntematta toisiaan. Ennakkoluulot vaikuttavat paljon negatiivisella tavalla suhtautumiseen toisiamme kohtaan ja Pieni merenneito -elokuva haluaa omalta osaltaan lisätä erilaisuuden hyväksyntää ja ihmisten monimuotoisuuden suvaitsemista. Tämä esitettiin melko alleviivaten, mutta aihe on toki hyvin merkityksellinen ja globaali.
Pähkäilin tovin montako tähteä annan ja koska kokemus oli yllättävän positiivinen ja pääsin kosketuksiin seitsemänvuotiaan Hannelen kanssa elokuvan kautta päädyin neljään tähteen. Alkuperäisanimaatio on ikuisesti rakkain, mutta uusi Pieni merenneito oli hienosti toteutettu versio, jota voi suositella katsottavaksi hyvillä mielin!
⭐️⭐️⭐️⭐️
Kuva: wikipedia.org, traileri: youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti