Goodbye June (2025)

                               

Lämminhenkinen, mutta laskelmoiva kuvaus perheestä, joka kohtaa äitinsä/isoäitinsä menetyksen joulun alla. Kyseessä on Kate Winsletin esikoisohjaus. 

Ohjaus: Kate Winslet

Käsikirjoitus: Joe Anders

Näyttelijät: Helen Mirren, Timothy Spall, Kate Winslet, Toni Collette, Johnny Flynn, Andrea Riseborough

Lajityyppi: draama

Kesto: 1 h 54 min

Oscar-palkittu brittinäyttelijä Kate Winslet tarttui poikansa Joe Andersin käsikirjoitukseen ja samalla uuteen haasteeseen, ohjaajan työhön. Lisäksi hän haali loistavan näyttelijäkaartin kokoon ja näistä aineksista syntyi jouluelokuva Goodbye June (suom. Hyvästi June). 

Kaikki laadukkaan draaman ainekset ovat siis kasassa, mutta laskelmoiva ja hajanainen käsikirjoitus vesittää mahdollisuudet. Yhtenä selityksenä voidaan nähdä se, että Anders kirjoitti tekstin omakohtaisesta kokemuksesta 19-vuotiaana osallistuttuaan käsikirjoituskurssille eli Goodbye June on eräänlainen opintojen lopputyö ja siksi siitä aistii harjoittelun tapaisen tuotoksen.

Tarina kertoo perheen matriarkan, äidin ja isoäidin Junen lähestyvästä kuolemasta pitkälle edenneeseen syöpään. Samalla elokuva on ennen kaikkea kuvaus perheestä kipeän menetyksen äärellä. Perheen tyttäret Molly ja Julia ovat riidelleet vuosikausia, mutta June haluaa vielä viimeisenä tekonaan auttaa korjaamaan heidän välinsä. 

Surullinen, mutta myös huumorilla höystetty draama on antoisa juuri perhedynamiikan näkökulmasta, sillä jokaisella on omanlaisensa suhde paitsi Juneen myös toisiinsa. Sydäntä riipaisee esimerkiksi aviomies Bernien torjuva suhtautuminen vaimonsa vääjäämättä lähestyvään kuolemaan. Elokuva osoittaa, miten eri tavoin kukin kokee surun ja ilmaisee sitä. Reaktioissa on läsnä niin pelko, viha kuin huolikin. 

Winslet onnistuu ohjauksessaan varmasti ja saa näyttelijöistä paljon irti. Tämä ei yllätä, sillä näyttelijän toimiessa ohjaajana voi olettaa, että hänellä on ymmärrystä ja taitoa käsitellä elokuvansa näyttelijöitä niin, että saa näistä parhaan mahdollisen suorituksen irti.

Winslet on myös osa näyttelijäkaartia, josta ei taitoa puutu. Helen Mirren rikkoi omaa sääntöään olla näyttelemättä muistisairasta tai kuolevaa, onneksi näin, sillä hänen tulkintansa Junesta on kovin aidon oloinen. Lisäksi ilmeikäs Timothy Spall tuo huumoria ja herkkyyttä hahmoonsa ja Andrea Riseboroughn vihaa ja katkeruutta kupliva Molly on herkullisen dramaattinen. 

Toni Colletten hörhö joogasisko sen sijaan jää karikatyyrin tasolle ja Winsletin oma tulkinta Juliasta ohuen etäiseksi. Johnny Flynnin esittämä Connor on myös turhan yksiuloitteinen.

Elokuvan alku lupailee erityisen hyvää ja herättää kiinnostuksen, mutta loppua kohti rytmitys latistuu, mikä toisaalta sopii kuoleman lähestyessä. Pari liikuttavaa kohtausta ei riitä kannattelemaan muuten liian ilmeistä tunteisiin vetoavaa tarinaa. Hahmojen ratkaisut on helppo päätellä ja liika yleisön kosiskelu jopa ärsyttää pidemmän päälle. Käsikirjoitus on siis elokuvan heikoin lenkki ja voisi myös epäillä, että ilman äiti Winsletin panosta Andersin tekstiä ei olisi välttämättä filmattu. 

Joulu ei aina ole onnellista aikaa ja saatamme joutua kohtaamaan myös ikäviä ja surullisia asioita vuoden tunnelmallisimpina päivinä. Arvostan tätä näkökulmaa elokuvassa, vaikkei Goodbye June tule kuulumaan yhä uudestaan katsottavien jouluelokuvien kokoelmaani. 

                                  ⭐️⭐️⭐️

       Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org