The Four Seasons -sarja, kausi 2 (2026)

                                   

Jälleen soi Vivaldin barokkiklassikko Neljä vuodenaikaa ja ystävysten ydinryhmä kokoontuu viettämään yhdessä kevättä. Yksi on kuitenkin ryhmästä pois ja toinen tulee tilalle (tai oikeastaan kaksi). 

Vuonna 2025 ilmestynyt Netflixin Four Seasons-sarja ilahdutti keski-ikäisten ystäväpariskuntien kriiseilyllä ja tempaisi heti mukaansa. Toinen kausi ilmestyi lähes tasan vuosi ensimmäisen jälkeen. Onko tunnelma ja näppärä käsikirjoitus säilynyt varsinkin, kun yksi ryhmän jäsenistä jätti sarjan kuoleman muodossa?

Tarina jatkuu siitä, mihin ensimmäinen kausi päättyi. Avioparit Kate ja Jack ja Danny ja Claude patikoivat vuorelle levittääkseen ystävänsä Annen kuolleen puolison Nickin tuhkat tälle tärkeään paikkaan. Mukana on myös Nickin tyttöystävä ja tulevan lapsen äiti Ginny, mikä eittämättä ja ymmärrettävästi kiristää tunnelmaa. 

Ginnysta ja vauvasta tulee kuitenkin osa ydinryhmää ja ystävykset kipuilevat tulevaisuutensa suhteen. Painavatko omat unelmat ja toiveet vaakakupissa enemmän kuin toisen tai yhteiset? Mitä kukin hahmo toivoo elämänsä seuraavalta luvulta? 

Kahdeksanosainen minisarja on Tina Feyn, Lang Fisherin ja Tracey Wigfieldin luoma ja se perustuu Alan Aldan samannimiseen elokuvaan vuodelta 1981. Tina Fey näyttelee Katea ja hänen lisäkseen päärooleissa nähdään edellisen kauden tapaan Will Forte, Kerri Kenney-Silver, Marco Calvani, Erika Henningsen ja yksi tämän hetken suosituimmista näyttelijöistä Colman Domingo.

Uuden kauden alku herätti huolta, sillä ensimmäiset kaksi kevään jaksoa haparoivat tarinan osalta eikä Ginnyn hahmo istunut joukkoon. Steve Carellin karisma kun ei ole helposti korvattavissa. Kuitenkin seuraavissa kesäjaksoissa tekijät saivat taas langan päästä kiinni ja etenkin Jackin rannalla kohtaama uusi ystävä Mark Brett oli hersyvän hauska lisä. 

Syksy tuo mukanaan yllätyksen, jota en paljasta, mutta josta iloitsin valtavasti. Talvi taas kuljettaa ryhmän Eurooppaan, mikä tuntui onnistuneelta ratkaisulta. Huvittavia hetkiä riitti ja vastapainoksi hahmot myös pohtivat elämäänsä perinpohjaisesti.

Yksi koskettavimmista ja aidoimmista hetkistä koetaan Katen ja Dannyn välillä, kun parhaat ystävykset avautuvat rehellisesti toisilleen ja ratkovat jonkin aikaa kytenyttä erimielisyyttä, joka kumpuaa menetyksen pelosta. 

Yleensä kakkoskaudet ovat hankalia, sillä usein on vaikeaa säilyttää onnistuneen ensimmäisen kauden taika ja taso. Tällä kertaa tekijät ovat onnistuneet vallan kiitettävästi, vaikka kakkoskauden alku jättikin hieman varautuneen tunnelman. Itse asiassa aloin toivoa sarjalle kolmatta kautta, sillä ystävysten pohdinnat elämästä ja ihmissuhteista ovat niin samaistuttavia, oivaltavia ja humoristisesti esitettyjä. Ja vuodenaikaidea toimii edelleen loistavasti. 

                                ⭐️⭐️⭐️⭐️

    Kuva ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org