On Swift Horses (2025)
Tyylikkäästi toteutettu ajankuva luo puitteet erilaiselle kolmiodraamalle, jossa hahmot yrittävät löytää aidon itsensä ja rakkauden.
Ohjaus: Daniel Minahan
Käsikirjoitus: Bryce Kass
Näyttelijät: Daisy Edgar-Jones, Jacob Elordi, Will Poulter, Diego Calva, Sasha Calle
Lajityyppi: romanttinen draama
Kesto: 1 t 59 min
Amerikkalaisen kirjailijan Shannon Pufahlin samannimisen romaanin (2019) pohjalta tehty elokuva On Swift Horses on taitavasti toteutettu, tunnettuja näyttelijöitä sisältävä, mutta harmillisen pitkästyttävä draama, josta löytyy kuitenkin yllättävän rohkeaa aistikkuutta.
Elokuva esittelee kolmiodraaman, johon kuuluvat Lee, hänen veljensä Julius ja Leen rakkauden kohde Muriel. Kolmikko lähtee tavoittelemaan yhteistä unelmaa, taloa ja elämää Kaliforniassa, mutta he ajautuvat joko fyysisesti tai henkisesti erilleen etsimään itseään.
Muriel (Daisy Edgar-Jones) on elokuvan päähahmo, joka empii aikakauden normien mukaista elämää ja etsii salassa omaa identiteettiään. Hahmossa on kipakkuutta ja rohkeutta, joka tulee esiin tarvittaessa, vaikka muuten Muriel vaikuttaa eksyneeltä. Daisy Edgar-Jones on lahjakas näyttelijä, mutta hukassa Murielin suhteen. Hän ei tunnu löytävän oikeaa säveltä hahmonsa suhteen eikä siksi istu rooliinsa.
Hänen miehensä Lee (Will Poulter) on perinteinen perheen pää, joka määrää kaapin paikan. Vaikka hänestä yritetään tehdä tarinan pahista, niin siinä jäädään kauas tavoitteesta. Lee ajaa vain puhtaasti omaa etuaan, mutta muuten hahmon kehittely jää todella vähäiseksi.
Sen sijaan Leen veljeen Juliukseen (Jacob Elordi) käytetään enemmän aikaa. Oman tiensä kulkija ei päädy toteuttamaan vanhaa yhteistä unelmaa veljensä ja tämän vaimon kanssa vaan päätyy Las Vegasin kasinoihin ja ihastuu meksikolaiseen Henryyn (Diego Calva). Jacob Elordi sopii hienosti rooliinsa, sillä hänestä löytyy sekä maskuliinisuutta että sensuellia herkkyyttä.
On Swift Horses käsittelee yhteiskunnan normeja, seksuaalisuutta ja moraalisia valintoja. Sinänsä kiinnostavasti, mutta tapahtumat etenevät turhan hitaasti ja selkeämpi rajaus olisi ollut tarpeen. Kolmen hahmon tarinan seuraaminen yhtä aikaa aiheuttaa väistämättä sen, ettei jokaista hahmoa voida syventää yhtä paljon.
Tarinasta puuttuu myös jännitettä ja se ennemmin velloo paikoillaan kuin etenee dynaamisesti. Ennen kuin loppupuolella alkaa vihdoin tapahtumaan enemmän, on ehtinyt jo kyllästyä näkemäänsä. Liian tasapaksu kerronta vesittää taitavasti rakennetun 1950-luvun Amerikan ajankuvan lavastuksineen ja puvustuksineen.
Harmillista kyllä, sillä Daniel Minahan on ohjannut jaksoja tunnettuihin sarjoihin, kuten True Blood, Game of Thrones, Deadwood ja Mullan alla (Six Feet Under). Hänen osaamisellaan olisi voinut kuvitella syntyvän sykähdyttävämpää draamaa.
⭐️⭐️
Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org



Kommentit
Lähetä kommentti