Solomamma (2025)

                              

Yksinhuoltaja päätyy tutkimaan lapsensa isän henkilöllisyyttä toimittajan roolissa ja sotkee samalla sekä ammatillisen etiikan että tunteensa tilanteessa. 

Ohjaus: Janicke Askevold

Käsikirjoitus: Janicke Askevold, Jørgen Færøy Flasnes, Mads Stegger

Näyttelijät: Lisa Loven Kongsli, Herbert Nordrum

Lajityyppi: draama

Kesto: 1 t 39 min

Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalilla Helsingissä esitettävä Solomamma on norjalaisen ohjaaja Janicke Askevoldin toinen elokuva, joka sai ensi-iltansa viime vuonna Locarnon elokuvafestivaalien pääkilpasarjassa. Ohjaaja on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Jørgen Færøy Flasnesin ja Mads Steggerin kanssa. Kyseessä on kansainvälinen yhteistyö, jossa myös Suomi on mukana. 

Solomamma etenee alkuun verkkaisesti, mutta onnistuu kiristämään jännityksen silmukkaa ovelasti ja yllättävästi jopa niin, että katsojana kokee olonsa varsin kiusalliseksi. Itsellisesti lapsen hankkinut Edith (Lisa Loven Kongsli) kiinnostuu selvittämään spermanluovuttajan henkilöllisyyden ja tämän taustaa ymmärtääkseen poikaansa paremmin. Toimittajana työskentelevä Edith päättää käydä haastattelemassa miestä ilman oikeaa aietta kirjoittaa tästä lehtijuttua ja ajautuu moraalisesti arveluttavaan tilanteeseen. 

Uusperheensä kanssa asuva Niels (Herbert Nordrum) on menestynyt pelisuunnittelija, jonka kohdattuaan Edith huomaa hiljalleen ihastuneensa mieheen. Nielsissä kiehtoo luonnollisesti se, miten paljon samoja piirteitä löytyy Edithin pojasta, mutta mies on myös muutenkin kiinnostava. Tilanne itsessään on vaan kaukana yksinkertaisesta.  

Solomamma luotaa kiinnostavalla tavalla nykyaikaa ja erilaisia tapoja olla perhe. Elokuva kuvaa vanhemmuutta ja etenkin äitiyttä eri näkökulmista. Mukaan on saatu eri sukupolvien yhteys, sillä Edith hoitaa kotonaan muistisairasta äitiään, jonka apuun poikansa hoidossa hän ei voi enää luottaa. Samalla Edith kuitenkin kaipaa tukea yksinhuoltajuuden haasteisiin ja vaikka hän saa apua ystäviltään, tuo Nielsin kohtaaminen Edithille enemmän työkaluja ymmärtää lastansa. 

Elokuva sekoittaa keskenään draamaa, romanttista komediaa ja hetkittäin jopa trillerimäiseksi äityvää jännitystä. Edith uppoaa koko ajan syvemmälle sepitelmien suohon ja erityisen jännittävää onkin seurata jääkö Edith kiinni valheistaan sekä Nielsille että työpaikallaan. Vetääkö oma uteliaisuus pidemmän korren kuin eettisesti oikein toimiminen? 

Torjus Thesenin kuvaus suosii paljon zoomausta eli kamera vie katsojan usein lähemmäs kohdetta, mikä alleviivaa elokuvan syväluotaavaa olemusta. Se tuntuu kuitenkin hieman levottomalta ja tarpeettomalta ratkaisulta muuten Oslo-tyyppiseltä elokuvalta.

Pääosia esittävät Lisa Loven Kongsli ja Herbert Nordrum ovat luontevia rooleissaan. Molemmista löytyy karismaa ja kun ne vielä yhdistyvät keskinäiseen kemiaan, on heistä aistittavissa aidontuntuista viehätystä toisiaan kohtaan mitä elokuva tarvitsee toimiakseen.

Elokuvaa mainostetaan sopivaksi Joachim Trierin tyylin ystäville ja eittämättä siinä on samanlaista inhimillistä yhteyttä etsivää luonnetta ja rauhallisen vähäeleistä tunnelmaa. Solomamma ei yllä Trierin tasolle, mutta on Askevoldilta ehdottoman kiinnostava työ ja jään odottamaan hänen seuraavaa elokuvaansa innolla.

                                   ⭐️⭐️⭐️

    Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org