Chuckin ihmeellinen elämä (2024)

                                  

Mike Flanagan on tehnyt Stephen Kingin novellin pohjalta elokuvan, joka pitää kokea itse ja ennen kaikkea tuntea. Mystinen ja kaunis draama, joka on kuin runo elämästä. 

Ohjaus: Mike Flanagan 

Käsikirjoitus: Mike Flanagan

Näyttelijät: Tom Hiddleston, Chiwetel Ejiofor, Karen Gillan, Mia Sara, Carl Lumbly, Benjamin Pajak, Jacob Tremblay, Mark Hamill

Lajityyppi: sci-fi/draama

Kesto: 1 h 49 min

Miten eläisit elämäsi, jos tietäisit päiviesi määrän? Tai ainakin sen, ettei elämäsi ole välttämättä kovin pitkä. Chuckin ihmeellinen elämä on kuin kenen tahansa meidän tarina, mutta hänen viisaudestaan olisi syytä ottaa oppia. Chuckin mantra on: Olen erinomainen. Ansaitsen olla erinomainen. Minussa on monta.  

Ajatuksia mylläävä elokuva saa tuntemaan itsensä osaksi universumia ja toisaalta kokemaan valtavaa pienuutta samanaikaisesti. Olen lukenut monta Stephen Kingin, tuon kauhun mestariksi tituleeratun miehen kirjoja, mutta Chuckin ihmeellinen elämä -novellia en. Vertailu on siis mahdotonta, mutta voin onnekseni todeta Kingin tyylin löytyvän elokuvasta. 

Mike Flanagan, jota arvostetaan etenkin kauhuosaajana tv-sarjojen puolella, on uurastanut elokuvan parissa käsikirjoittaen, leikaten, tuottaen ja ohjaten ja onnistunut työssään hienosti. Flanaganin ansioihin lukeutuvat muun muassa Netflixin kauhusarjat The Haunting of Hill House (2018) ja Midnight Mass (2021) sekä Hohto -elokuvan jatko-osa Doctor Sleep (2019). 

Elokuva on jaettu kolmeen näytökseen, jotka esitetään käänteisessä järjestyksessä. Tämä ratkaisu toimii erinomaisesti. Ensimmäinen eli kolmas näytös syöksee katsojan maapallon tuhoutumisen äärelle. Luonnonkatastrofit jylläävät ja silti ihmiset tuntuvat olevan eniten kauhuissaan internetin kaatumisesta. Kyynisyys ja ääriratkaisut valtaavat alaa universumin lopun ollessa käsillä. Samalla joka paikassa mainostetaan Chuck Krantzia, tuntematonta miestä, jota kiitetään 39:stä vuodesta. Kolmas näytös on hämmentävä, arvoituksellinen ja alakuloinen. Tuntuu, että katsoja joutuu keskelle tilannetta, josta ei yhtään tiedä, mitä ajatella. 

Seuraava näytös on vaikuttavin ja täynnä tunnetta. Katusoittaja, rumpali Taylor Franck saapuu rutiininomaisesti soittamaan tuttuun kadunkulmaan kunnes paikalle kävelevä pukumies eli Chuck laskee yllättäen salkkunsa maahan ja aloittaa villin tanssishown pyytäen yleisöstä itselleen tanssiparin. Kyseinen tanssikohtaus on ilahduttavinta elokuvissa pitkään aikaan! Katsojalle selviää erittäin ikävä tilanne Chuckiin liittyen, joka sai minut liikuttumaan toden teolla.

Viimeinen eli ensimmäinen näytös on pisin ja tavanomaisin ja kertoo Chuckin lapsuudesta. Orvoksi jääneen pojan kasvattivat isovanhemmat ja tarinasta selviää mistä Chuckin rakkaus tanssiin syntyi ja miksi hänestä tuli kirjanpitäjä. Elokuvan loppu yllättää ja antaa selityksen moneen asiaan.

Elokuvan tarinan kerronta on epätasaista ja viimeinen näytös heikoin, vaikka sekin on sinänsä laadukas ja kyllä tätä scifi-draamaa voi myös syyttää sentimentaalisuudesta, mutta itseäni se ei vaivannut. Sen sijaan, että elokuva olisi masentanut, se lisäsi minulla paloa elämää kohtaan. 

Näyttelijät on oivallisesti valittu ja Tom Hiddleston on nostettava esille huikean tanssikohtauksensa ansiosta. Tiesin, että häneltä kyllä löytyy tanssiosaamista, mutta koin silti positiivisen yllätyksen. Hiddlestonia nähdään harmillisen vähän kuvassa, joten siitä pieni miinus. 

Chuckin ihmeellinen elämä on filosofinen pohdinta ja runollinen teos ihmisen elämästä ja paikasta maailmankaikkeudessa. Se herättää hurjasti pohdintaa ja näyttää miten kaikki liittyy kaikkeen. Olemme osa jotakin suurempaa ja vaikka me ihmiset olemme kovin pieniä kokonaisuuden palasia, on jokaisen elämä itselle ymmärrettävästi suuri näytös. 

Sanat, joilla kuvaan tätä hienoa teosta ovat kaunis, viisas ja mieltä rikastuttava. Ihastuin. 

                               ⭐️⭐️⭐️⭐️

        Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org