Portobello Roadin leipomo (2020)

                                    

Jos nautit katkeransuloisista tarinoista, ihmissuhdekiemuroista ja leivonnaisista kevyellä otteella tarjoiltuna, on tämä elokuva sinua varten. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uutta! 

Ohjaus: Eliza Schroeder

Käsikirjoitus: Mahalia Rimmer, Jake Brunger, Eliza Schroeder

Näyttelijät: Celia Imrie, Shelley Conn, Shannon Tarbet, Rupert Penry-Jones, Bill Paterson

Lajityyppi: draama-komedia

Kesto: 1 h 37 min

Ruoan ympärille kietoutuvat elokuvat ovat tuttu ilmiö ja parhaimmistoon lukeutuvat muun muassa Ranskalainen illallinen (19887), Pieni suklaapuoti (2000) ja Tie sydämeen (2023), jotka nostattavat paitsi veden kielelle myös ihastuttavat esteetikon silmää. 

Portobello Roadin leipomo on erikoistunut eri maiden jälkiruokiin ja on sääli, että herkullisia tuotoksia nähdään liian vähän elokuvassa. Sen sijaan keskitytään ihmissuhdedraamaan eikä sitäkään tehdä kovin syvällisesti. 

Leipomo, joka saa nimekseen Love Sarah, (joka on muuten elokuvan alkuperäinen nimi), perustetaan rakkaudesta menehtyneeseen leipuriin ja omasta leipomosta haaveilleeseen Sarahiin. Tämän tytär Clarissa, äiti Mimi ja ystävä Isabella tarttuvat toimeen ja saavat Sarahin entisen heilan Mathewn leipurimestariksi, jolla on taustallaan kahden Michelin tähden ravintola. 

Oman leipomon pyörittäminen ei ole niin yksinkertaista varsinkaan Notting Hillissä, jossa vastaavia kilpailevia paikkoja löytyy useita saman kadun varrelta. Isoäiti Mimi keksii, että Love Sarah voisi keskittyä valmistamaan tilauksesta eri maiden leivonnaisia, mutta elokuvan aikana ei koskaan käy selväksi, miten menestyväksi paikaksi leipomo muodostuu. 

Pääpaino tarinassa on nelikon keskinäisissä suhteissa sekä Mimin ja tämän uuden ihastuksen kohteen Felixin romanssissa. Clarissa epäilee Mathewn olevan isänsä, Isabella taas rakastuu Mathewiin. Hahmot aloittavat kukin uusia asioita ja tekevät rauhan menneisyytensä kanssa, mutta kaikki jää pintaraapaisun tasolle. 

Myöskään ihastuttavan näköisiä leivonnaisia ei hehkuteta riittävästi vaikka apua on saatu Ottolenghilta, Notting Hillistä lähtöisin olevalta ravintola-leipomolta, joka on sitten vuoden 2002 laajentunut yhdentoista toimipisteen ketjuksi. 

Portobello Roadin leipomo on alunperin saksalaisen Eliza Schroederin esikoisohjaus, joka pohjautuu hänen alkuperäisideaansa. Ajatuksena oli kuvailla miten eri tavoin ihmiset kokevat surun ja käsittelevät sitä. Tässä tapauksessa kyseessä on kuolema ja rakkaan menetys. Elokuvassa korostuu etenkin eri-ikäisten naisten ja toistensa tukemisen näkökulmat. Olisin toivonut käsikirjoitukseen vielä lisätyöstöä, jotta tarinaan olisi saatu selkeästi lisää sävyjä ja tunnetiloihin syvyyttä.

Näyttelijöistä esiin nousee Celie Imrie, yli viidenkymmenen vuoden uran tehnyt brittinäyttelijä, jonka työskentelyä on saatu ihastella muun muassa Bridget Jones -ja The Best Exotic Marigold Hotel -elokuvasarjoissa ja uusimpana Netflixin huippusuositussa Torstain murhakerho -elokuvassa. Imriessa on lämpöä ja tiettyä ilkikurisuutta, mikä hurmaa katsojansa. Portobello Roadin leipomossa hänelle on langennut oikeutetusti moniuloitteisin rooli. 

Schroederin draamakomedian ainekset ovat hyvät, toteutus vain lässähtää. Ikään kuin elokuvassa leivottavat pullat olisivat jääneet raaoiksi ja tarina jää kermavaahtaisen hötön tasolle. Jos taas kaipaat juuri näin kepeää katsottavaa on tämä sopiva valinta. 

                                   ⭐️⭐️

Kuvat ja tiedot: imdb.com, wikipedia.org ja intheirownleague.com