Elämä on juhla (2025)

                                  

Nauvon juhannus on kaikkea muuta kuin ilon ja onnen juhla. Hämmentävä ja alakuloinen draamakomedia ei lunasta odotuksia taitavista näyttelijöistä huolimatta. 

Ohjaus: Ulla Heikkilä

Käsikirjoitus: Ulla Heikkilä

Näyttelijät: Pirjo Lonka, Jani Volanen, Jussi Vatanen, Aamu Milonoff, Ulla Tapaninen, Bruno Baer, Tommi Eronen

Lajityyppi: draamakomedia

Kesto: 1 h 40 min

Kävin Nauvossa juuri tänä kesänä ja siksi Ulla Heikkilän elokuva kiinnosti erityisesti. Toinen syy oli tasokas näyttelijäkaarti. Heikkilän toinen elokuva Elämä on juhla antoi trailerin perusteella odottaa hulvatonta ja draaman täyteistä keskikesän juhlanviettoa, mutta katsomisen jälkeen päällimmäisenä tunteena oli ankeus ja huonotuulisuus. 

Heikkilän esikoisohjaus Eden vuodelta 2020 ilahdutti raikkaalla otteellaan elokuvallaan, joka käsitteli nuorten rippikoulua. Heikkilä oli tuolloin nuorin pitkän elokuvan yksin ohjannut nainen 48 vuoteen. Eden ansaitsi kolme Jussi-ehdokkuutta. Tällä kertaa Heikkilä on tarttunut suomalaisittain tärkeään keskikesän juhlaan, juhannukseen.

Tarinan keskiössä oleva Eerolan perhe on muuttanut ravintolan perustamisen perässä Nauvoon ja pari vuotta myöhemmin fine dining-paikka on lopettanut toimintansa konkurssin vuoksi. Juhannuksen vieton kylkiäisenä juhlitaankin ravintola Smakin hautajaisia. Perheen vanhemmat ovat pyörittäneet ravintolaa, mutta jäljelle on jäänyt vain masentunut isä Otto ja salasuhteessa elävä äiti Hannele. Eerolan kaksi lasta, tyttäret Eeva ja Selma pärjäävät enemmän ja vähemmän omillaan ja varsinkin nuorin tytöistä, Eeva, yrittää piristää vanhempiaan. 

Nauvossa majailee myös Samppa, entinen Idols-tähti, jonka poika Arttu saapuu antamaan alkoholisti-isälleen uuden mahdollisuuden. Arttu tutustuu naapurissa asuvien Eeroloiden Selmaan ja nuoret ihastuvat toisiinsa vaikka kiukkutteleva Selma ei tee yhdessäolosta helppoa. 

Kuvauspaikka Nauvo, joka koostuu lukuisista saarista, herää eloon kesällä ja on siksi oivallinen valinta tarinan tapahtumille. Elokuvassa nähdään olennaisimmat paikat Nauvon kirkonkylästä, kuten esimerkiksi vierasvenesatama, ruokapaikat ja keltainen lossi, jolla kuljetaan saaristoon. Ympäristöstä on vaikeaa saada selkeää kuvaa, mutta kyseessä on oikeastikin pieni paikka. 

Elämä on juhla ei ole nimestään huolimatta tunnelmaa nostattava elokuva vaan se käsittelee elämän haurautta, hetken arvostamista ja kollektiivista rikkinäisyyden kokemusta melankolisella pohjavireellä onnistumatta keventämään tunnelmaa kuin hetkittäin. Heikkilän elokuvasta tulee mieleen toinen kotimainen draamakomedia Perhoset viime vuodelta, joka jätti samanlaisen pahantuulisuuden kokemuksen jälkeensä.

Näyttelijät ovat Suomen mittakaavalla parhaimmistoon kuuluvia. Tosielämän aviopari Pirjo Lonka ja Jani Volanen ovat suvereeneja osaajia. Suurimman vaikutuksen tekee kuitenkin Jussi Vatanen, jonka tulkinta kovia kokeneesta entisestä kuuluisuudesta on onnistunut. Myös nuoren näyttelijän Bruno Baerin herkkyys vakuuttaa. Konkarikoomikko Ulla Tapanista olisi suonut hyödynnettävän enemmän. 

Heikkilän elokuvassa on rutkasti potentiaalia, mutta se jää käyttämättä. Tarina ja hahmot olisivat tarvinneet vielä lisää työstöä. Teinityttö Selma on erityisen stereotyyppinen ja yksiuloitteinen hahmo. Kiukuttelu ja lapsellisuus alkavat ärsyttää eikä hahmo kehity elokuvan aikana riittävästi. Kenties liian laaja henkilögalleria on syy siihen, ettei hahmoihin ole paneuduttu syvällisemmin?

Kiinnitin huomiota elokuvan musiikkiin, sillä siinä kuullaan mainion monipuolinen kappalekattaus. Mukaan on valittu oopperaa, Mozartin Requiemin tunnettu Lacrimosa -osa, pari elokuvaa varten sävellettyä kotimaista popbiisiä ja Dolce Vita -nimiset kappaleet elokuvan nimen mukaisesti esittäjiltä Ryan Paris ja Anneli Saaristo. Varsinaisen scoren on säveltänyt Matti Ahopelto. Musiikista rakentuu yllättäen aika ristiriitainen tunnelma, sillä kappaleet erkaantuvat elokuvan tapahtumista myötäilyn sijaan. Erittäin kiinnostava kontrasti! 

Elämä on juhla kiehtoo henkilödraamana, mutta harmittavasti kunnianhimoinen suunnitelma ei kanna loppuun saakka. Odotan silti Heikkilän seuraavaa teosta innolla ja mielenkiinnolla.

                                    ⭐️⭐️

        Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org