Kaikki rakastavat hevosia -sarja (2025)



Ylen neliosainen uutuussarja, joka löytyy jo kokonaisuudessaan Yle Areenasta, tarjoilee huikeita maisemia, kevyttä ihmissuhdesäätöä ja heppastelua. Sarjan on käsikirjoittanut Tarja Kylmä ja Hugleikur Dagsson ja ohjannut Inari Niemi

Kaisa matkustaa ystäviensä Oskarin, Annen, Matiaksen ja siskonsa Miljan kanssa Islantiin juhlistamaan 50-vuotissyntymäpäiväänsä, vaikkei asiaa saisi päivänsankarin ohjeesta edes mainita. Porukan on tarkoitus saada aito viikinkikokemus, johon kuuluu neljä päivää ratsastamista jylhissä maisemissa. 

Suunnitelma ei aivan toteudu ja yllätyksiä tapahtuu, mutta kokonaisuudessaan synttärireissu on kovin laimea ja tapahtumaköyhä. Anne lähtee jo ensimmäisessä jaksossa pois kotiin lastensa luo ja muu juhlaväki jää hieman apaattisena häärimään keskenään Faxnesiin.

Sarja toimii puuttuvan draaman sijaan loistavana nojatuolimatkana, jonka avulla pääsee taatusti zen-tilaan. Islanti näyttäytyy tuulisen karuna, mutta valloittavan eksoottisena paikkana. Puuton maisema, jossa hohkaa paikoitellen ruskan värit saa haaveilemaan hiljaisuutta huokuvasta villapaitalomasta.

Jos Islannista ei juuri puita löydykään, niin henkilöhahmot ovat sitäkin puisevampia ja dialogi jäykkää ja jopa hämmästyttävän vähäistä. Muutamia sarkastisia heittoja lukuunottamatta jäin kaipaamaan huumoria ja lämpöä. Romantiikkaa rakennetaan Oskarin ja islantilaisen Krunkan välille, mutta senkin lopputulos on haalea

Karismaattinen Samuli Edelmann on harmillisen pökkelö Oskarin roolissa eikä Peter Franzén saa juurikaan eväitä Matiaksen hahmon kehittelyyn. Matleena Kuusiniemen ja Anna Paavilaisen esittämien siskosten osalta tapahtuu eniten ja heillä on kohtalaisen leppoisaa höpöttelyä. 

Jos haaveilet Islannin matkasta, sarjan avulla saa varmasti innostusta nostatettua, mutta muuta tästä tarinoinnista tuskin jää käteen. Outoa kyllä viimeisen jakson loppukohtauksen perusteella jäi olo, että olisiko toinen kausi tulossa. En näkisi sille oikein perusteita ellei käsikirjoitukseen panosteta maisemia enemmän. 


                                   ⭐️⭐️

                       Kuva ja tiedot: yle.fi 

Kommentit

  1. Tämä on saanut yllättävän tylyn vastaanoton, jos fb: n kommentointeihin on luottamista. Katsoin Areenasta kaikki yhteen menoon ja tykkäsin kyllä. Minusta siinä oli kivaa iroonista huumoriakin. No, muutenkin pidän vähä hidastempoisista. Olen nähnyt muutaman islantilaisen elokuvan ja tykästynyt siihen eleettömään ilmaisuun eli juuri samanlaiseen, mitä tässäkin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että sarja toimi sinulle! Kyllä tuo tietty eleettömyys on myös h hyvää vaihtelua muihin ohjelmiin verrattuna.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummit (2025)

Seireenit -sarja (2025)

Pikku salaisuutemme (2024)