Scarpetta-sarja (2026)
Patricia Cornwellin suosittuun kirjasarjaan pohjautuva Scarpetta ilmestyi Prime Video -suoratoistopalveluun maaliskuun alussa. Nicole Kidmanin esittämä patologi Kay Scarpetta joutuu kohtaamaan uransa ensimmäisen tapauksen uudelleen, sillä uusi murha jäljittelee lähes kolmekymmentä vuotta vanhempaa.
Cornwell on kirjoittanut Scarpetta-sarjaan lähes kolmekymmentä osaa, joista olen lukenut ainakin kolmasosan, tosin vuosia sitten. Olen pitänyt kirjojen tyylistä ja tarinoista paljon, joten odotukset sarjaa kohtaan olivat kohtalaisen korkealla.
Kirjailija antoi suostumuksensa ensin Jamie Lee Curtisin omistamalle tuotantoyhtiölle Comet Picturesille ja myöhemmin mukaan tuli myös Nicole Kidmanin tuotantoyhtiö Blossom Films. Sarja on Liz Sarnoffin luoma, joka on kirjoittanut jaksoja muun muassa Lostiin, Deadwoodiin ja Barryyn.
Sarjan tarina kulkee kahdessa aikatasossa, mikä on siististi toteutettu ratkaisu ja helppo seurata. Kokonaisuudessa on kuitenkin kaksi ongelmaa.
Ensimmäinen on se, että nykyaikaan sijoittuva tarinaosuus ei toimi läheskään yhtä hyvin kuin 28 vuotta taaksepäin ulottuva. Menneisyyden tapahtumat ovat kiinnostavampia ja enemmän itse rikokseen keskittyviä. Nykyisyys märehtii liikaa perhedraamassa ja se onkin hetkittäin turhan äänekästä.
Toinen ongelma on näyttelijävalinnat. Kidman, Jamie Lee Curtis, Simon Baker (Mentalisti) ja Bobby Cannavale (Will & Grace) tuovat kyllä tähtivoimaa ja sitä kautta näkyvyyttä sarjalle, mutta sokaisevat siinä samalla roolihahmonsa. Nuorempi ja tuntemattomampi näyttelijäkaarti toimii siksi huomattavasti paremmin. Rosy McEwen on omaksunut loistavasti Nicole Kidmanin ryhdin ja olemuksen näytellessään Kay Scarpettan nuorempaa versiota.
Kidman on ollut viime vuosina niin monessa tv-tuotannossa, että kasvot kuluvat väkisinkin. Jamie Lee Curtis taas toistaa samaa kaavaa kuin The Bear-sarjassa, jossa hän on myös ylenpalttisen liiallinen äiti. Tosielämän sielunsisaruus Curtisin ja Kidmanin välillä takaa eittämättä hyvin Kayn ja siskonsa Dorothyn vahvan kemian tv-ruudulla.
Kahdeksanosainen Scarpetta on ristiriitainen kokemus, sillä siinä on liikaa kaikkea ja toisaalta toimivia elementtejä. Keskittyminen itse rikoksiin olisi ollut ainakin itselleni enemmän mieleen kuin perheenjäsenten keskinäisten välien käsittely. Tosin sillekin on syynsä, kuten sarjan edetessä huomataan. Toinen kausi on jo tekeillä, joten saa nähdä, onko se samanlainen tyyliltään.
⭐️⭐️⭐️
Kuva ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org

Kommentit
Lähetä kommentti