Vladimir-sarja (2026)

                             

Netflixiin pelmahti kahdeksanosainen sarja, jossa naisprofessori kehittää pakkomielteen nuorempaan kollegaansa. Seksikäs, kepeä ja humoristinen minisarja on rohkea kuvaus keski-ikäisen seksuaalisuudesta ja tarpeesta kokea olevansa haluttu. 

Julia May Jonasin luoma Vladimir pohjautuu Jonasin itsensä kirjoittamaan samannimiseen romaaniin vuodelta 2022. Kertojaäänenä ja päähenkilönä toimii Rachel Weiszin esittämä nimeämätön kirjallisuuden professori, joka on naimisissa englannin kielen laitoksen johtajan Johnin (John Slattery) kanssa, joka on tosin sivussa työstään lukuisten naisopiskelijoiden kanssa harrastamiensa seksisuhteiden vuoksi. 

Pariskunta elää ns. avoimessa suhteessa tai kuten he omin sanoin muotoilevat viileän älykkäästi ”sopimassaan järjestelyssä”, minkä paljastuminen järkyttää 27-vuotiasta lakimiestytärtä Sidiä. 

Professorimme pasmat menevät sekaisin, kun laitokselle saapuu uusi opettaja Vladimir Vladinski (Leo Woodall). Tästä komeasta ja seksikkäästä nuoresta miehestä muodostuu päiväunien kohde keski-ikäisen ja elämänsä kaavoihin kangistuneen naisen maailmassa. Ja saapa hän myös kaivattua inspiraatiota uuden kirjan kirjoittamiseen. 

Sarja on nopeasti katsottu, sillä sen jaksot kestävät vain puolisen tuntia. Ja kaiken lisäksi se vain paranee ja makuuntuu matkan varrella. Professorin leikittelyyn tulella voinee samaistua moni vaikkakin miksi kohteen pitää olla jälleen Leo Woodallin näyttelemä, sillä hän oli myös viimeisimmän Bridget Jonesin märkä uni ja poikaystävä. Soisi Woodallille muitakin rooleja kuin keski-ikäisten naisten unelmien rakastaja. Hän toki sopii rooliin täydellisesti.

Rachel Weisz on huikea pakkomielteisenä professorina. Hauska nähdä häntä tällaisessa roolissa, joka sopii sensuellille näyttelijälle paremmin kuin hyvin. Professori toimii välillä järjettömästi, mutta on juuri siksi niin vastustamattoman inhimillinen. Nautin sarjan uskaliaasta otteesta ja siitä, miten se tarjoilee yllättävän kompleksisen sisällön. 

En tosin innostunut ratkaisusta, jossa päähenkilö toimii kertojana puhuen suoraan kameralle. Samaa ratkaisua yritettiin Sinkkuelämää-sarjassa aikoinaan, mutta siitä onneksi luovuttiin pilottijakson jälkeen. Siinä on jotakin teennäistä mikä syö kerronnalta tehoa.

Vladimir on herkkupala, joka viihdyttää ja taatusti kiihdyttää, mutta jättää myös makustelemaan mitä kaikkia teemoja sarja käsittelee yksilön tarpeista yhteiskunnan normeihin ja odotuksiin. 

                                ⭐️⭐️⭐️⭐️

   Kuva ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org