Jossain on valo joka ei sammu (2025)

                                 


Kymmenen Jussi-ehdokkuutta pokannut Lauri-Matti Parppein esikoiselokuva on outolintu, jonka musiikkikohtaukset ovat kiinnostavinta ihmeteltävää. 


Ohjaus: Lauri-Matti Parppei

Käsikirjoitus: Lauri-Matti Parppei

Näyttelijät: Samuel Kujala, Anna Rosaliina Kauno, Camille Auer, Kaisa-Leena Koskenkorva, Mari Rantasila, Jarkko Pajunen

Lajityyppi: musiikkidraama

Kesto: 1 t 45 min


Ruutu+-palveluun ilmestyi juuri sopivasti ennen 20.3.2026 vietettävää Jussi-gaalan eniten ehdokkuuksia kahminut elokuva Jossain on valo, joka ei sammu. Itsekin muusikko ja elokuvantekijä Lauri-Matti Parppei (s. 1985) on tarttunut itselle esikoiselokuvassaan tuttuun aiheeseen, musiikkiin, yhdistäen teemaan masennuksen ja luovat kokeilut.

Pauli (Samuel Kujala) soittaa poikkihuilua helsinkiläisessä orkesterissa, mutta on joutunut mielenterveysongelmien vuoksi sairauslomalle. Huilusta on muodostunut ylitsepääsemätön pelon ja ahdistuksen symboli. Pauli palaa kotikonnuille Raumalle, mutta ylihuolehtivien vanhempien (Mari Rantasila ja Jarkko Pajunen) luona asuminen ei suoranaisesti helpota tilannetta.

Pauli törmää entiseen koulutoveriin, räväkkään Iirikseen (Anna Rosaliina Kauno), joka on ryhtynyt kokeilemaan avantgarde-tyyppisen musiikin säveltämistä luova tyyppi kun on. Periksiantamaton Iiris painostaa itsensä kanssa hukassa olevan Paulin mukaan bändiin ja kolmanneksi jäseneksi saadaan lakonisella huumorilla varustettu Sini (Camille Auer). 


Elokuva on kelvollinen esikoisteokseksi. Muutama seikka paljastaa kuitenkin siitä puuttuvan syvällisemmän pohjan.  Tarinassa tehdään turhan yksinkertaisia erotteluja esimerkiksi klassisen ja kokeellisen musiikin välillä, jotka ovat ikään kuin toisensa poissulkevia musiikin lajeja. Tämä tuntuu oudolta ratkaisulta musiikintekijältä. 

Pauli on ammattimuusikko, jonka ei pitäisi elokuvan perusteella tehdä musiikkia amatöörien kanssa. Näin orkesterikollegat antavat hänen ymmärtää. Tällainen jaottelu ylevämmän ja alempiarvoisen välillä on vanhentunutta ajattelua.

Myös henkilöhahmot on rakennettu kovin yksiuloitteisiksi. Iiris on hurjan itsevarma ja rohkea ollen täysi vastakohta itseään epäilevälle ja huonommuutta potevalle Paulille. Kummassakaan ei tunnu tapahtuvan kehitystä elokuvan aikana ja ainakin Paulin loputon totisuus alkaa ärsyttää.

Elokuvan saamat Jussi-ehdokkuudet yllättivät varmasti monet ainakin siinä suhteessa miten monta niitä tuli, mutta soisin Parppein draamalle parhaan äänisuunnittelun ja läpimurtoroolin (Anna Rosaliina Kauno) palkinnot. 

Jossain on valo joka ei sammu on yhdistelmä melankoliaa ja musiikkiterapiaa. Mikä elokuvan varsinainen sanoma on jää epäselväksi. 


                                     ⭐️⭐️

   Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummit (2025)

Seireenit -sarja (2025)

Top 10 komediat