Hildur (2026)

                              

Satu Rämön supersuositun kirjasarjan pohjalta syntynyt uutuussarja Hildur on pakkokatsottavaa kirjojen faneille, mutta lopputulos saattaa osoittautui pettymykseksi kuten kävi allekirjoittaneelle.

Ruudun alkuperäissarja on kuuden jakson mittainen kokonaisuus, joka on kuvattu Islannissa, kuten kuuluukin. Tarina kulkee toisaalta kirjoista tutuilla raiteilla, mutta käsikirjoitukseen on lisätty uusia hahmoja ja muutettu alkuperäisiä, mikä ei ollut toimiva ratkaisu. Esimerkiksi Freysin hahmoa on muutettu joksikin ihan muuksi kuin kirjassa, mikä jopa herätti ärtymyksen tunteita. 

Sarjan tunnelma on nordic noirin henkistä tyyliä. Islannin maisemat näyttäytyvät kovin karuina ja rohkenen väittää, etteivät katsojat näe paikkaa parhaimmillaan. Kuvaus, leikkaus, musiikki ja muut tekniset ansiot ovat keskivertoa eli sarja ei näytä tai kuulosta omaperäiseltä tai erotu muista genren edustajista.

Näyttelijävalinnat eivät myöskään miellytä. Ebba Katrín Finnsdóttir ei istu Hildurin rooliin. Hänessä ei ole sopivaa henkeä ja itse asiassa viehätyin enemmän Asta Sveholmin näytelmäversion tulkinnasta vuosi sitten Turun kaupunginteatterissa. 

Lauri Tilkanen on kelvollinen neulovana poliisi Jacob Johanssonina, jonka sotkut ex-vaimon kanssa eivät saa samaa huomiota, mitä kirjoissa. Iina Kuustonen ylinäyttelee niissä kohtuu vähissä kohtauksissa, missä häntä nähdään. 

Hildur-sarja ei onnistu herättämään kirjan henkeä ja tapahtumia eloon odotetulla tavalla. Pahinta oli se, että kokonaisuus on tylsä ja hengetön. Arvostan sarjan autenttista tunnelmaa, mutta siihen muu anti jäi. 

                                     ⭐️⭐️

    Kuva ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org