Maailman rikkain nainen (2025)

                              

Isabelle Huppert on hykerryttävän hyvä vauraana, mutta yksinäisenä naisena, joka löytää elämäänsä uuden, roistoksi osoittautuvan ystävän. 

Ohjaus: Thierry Klifa

Käsikirjoitus: Thierry Klifa, Cédric Anger, Jacques Fieschi

Näyttelijät: Isabelle Huppert, Laurent Lafitte, Marina Foïs, Raphaël Personnaz, André Marcon, Mathieu Demy

Lajityyppi: draamakomedia

Kesto: 2 t 2 min

Olen tutustunut ranskalaisen Isabelle Huppertin näyttelijäntyöhön vasta kymmenen vuoden ajan, mutta onneksi olen, sillä Huppertin tyylikäs arvokkuus on vastustamaton yhdistelmä. Hän loistaa Thierry Klifan elokuvassa äveriäänä rouvana, jota raha ja omaisuus ei ole kuitenkaan tehnyt onnelliseksi. 

Maailman rikkain nainen esittelee Marianne Farreren (Huppert), isältään perityn kosmetiikkafirman johtajan, joka elelee luksuskodissaan tylsistyneenä ja kaavoihin kangistuneena. Kaikki muuttuu, kun hän kohtaa Selfish-lehden valokuvaajan, räikeän ja teatraalisen Pierre-Alain Fantinin (Laurent Latiffe), joka ei turhia pokkuroi Mariannea. 

Kaksikon välille muodostuu hersyvä ja villi ystävyys, joka tosin paljastuu taloudellisen hyväksikäytön naamioksi. Taiteilijaelämän unelmaa elättelevä Fantin nyhtää rahaa Mariannelta, joka antaa sitä muitta mutkitta pitääkseen ystävän elämässään. Marianne lähipiiri kuitenkin huolestuu tilanteesta ja pyrkii lopettamaan Fantinin harjoittaman riiston.

Rikkailla tai vaurailla niin kuin Marianne haluaa mieluummin sanoa on enemmän ongelmia kuin onnea, mikä lienee perushaaste rahan suhteen. Vaurauden suhteen ei kuitenkaan pröystäillä vaan sekä raha että tunteet pidetään hillittyinä piilossa. 

Muusta maailmasta vieraantuneiden Mariannen ja miehensä Guyn arki pyörii tiukan päiväaikataulun ja firman johtokunnan kokousten ympärillä, mutta muuten elämä on latteaa. Fantin tuo siihen kaivattua väriä ja niin fiksu kuin Marianne onkin, on hän valitettavan sokea miehen viehätysvoimalle. Välillä kaksikon välit vaikuttavat romanttisilta, mutta suhde on puhtaasti platoninen. 

Draamakomedia perustuu Liliane Bettencourtin skandaaliin 2000-luvun alussa. Bettencourt oli kosmetiikkajätin L’Oréalin suuromistaja, jolta valokuvaaja François-Marie Banier nyhti jättisummia rahaa. Näin ollen elokuvan tarina on kuin suoraan tosielämästä. 

Klifan äidilleen omistama elokuva soittaa harmillisesti vain yhtä samaa levyä ja jää laimeaksi nasevasta dialogiryöpystä huolimatta. Vaikka elokuva on viihdyttävä ja näyttelijöiden eläytymistä on lumoavaa katsella, tuntuu se välillä toistavan itseään ja tarinaa olisi voinut tiivistää. Hahmojen haastattelut, joita on ripoteltu pitkin elokuvaa, tuntuvat irrallisilta ja kokonaisuuteen sopimattomilta. Ohjaaja Klifan on palkittu draamojen ja komedioiden tekijä, mutta tällä kertaa lopputulos jättää toivomisen varaa. 

Huppert on vaivattoman loistokas roolissaan ja Fantinin roolista palkittu Laurent Latiffe on juuri sopivan dramaattinen keikari. Pidin myös hovimestari Jérômen roolissa nähtävän Raphaël Personnazin vähäeleisen vakuuttavasta työskentelystä. 

Maailman rikkain nainen antoi odottaa enemmän kuin mitä siitä lopulta irtosi ja jälkimaku on lähinnä surumielinen, mutta pääosanäyttelijöiden vuoksi elokuva on kiinnostava katsottava. 

                                   ⭐️⭐️⭐️

    Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org