My Mom Jayne (2025)

                            

Jayne Mansfieldistä, tuosta 1950-1960-luvun näyttelijästä, mallista ja seksisymbolista on ilmestynyt dokumentti ja miten inhimillinen ja kiinnostava se onkaan!

Erityisen siitä tekee sen, että ohjaajana on Mariska Hargitay, Golden Globes -palkittu näyttelijä ja Jayne Mansfieldin tytär, joka oli vain kolmevuotias äitinsä kuollessa. Mariska tai Maria, kuten häntä on myös kutsuttu, halusi vihdoin vuosikymmenten jälkeen tutustua äitiinsä, josta hänelle ei ole jäänyt muistikuvia. 

Jayne Mansfield oli pin up -tyyppinen malli, näyttelijä ja viihdyttäjä, joka muistutti ulkonäöltään ja tyyliltään toista saman aikakauden seksisymbolia Marilyn Monroeta. Tosin hänen uransa ei ollut niin menestyksekäs kuin Monroella, mutta elämä lähes yhtä lyhyt, sillä Mansfield kuoli 34-vuotiaana viisi vuotta Monroeta myöhemmin. Jaynella ehti olla elämänsä aikana kolme aviomiestä ja hän sai viisi lasta, joista Mariska on toiseksi nuorin.

Dokumentissa käydään läpi Jaynen elämäntarina kuvien, videopätkien ja haastattelujen kautta, jotka ovat äärimmäisen antoisaa katsottavaa. Jaynen tarinan rinnalla kuljetetaan Mariskan näkökulmaa eikä palo halusta saada tutustua äitiinsä jää epäselväksi. Dokumentti on siten myös tärkeä itsensä löytämisen kokemus. 

Mariskalla on ollut oma salaisuutensa vuosien ajan. Hänelle paljastui yllättäen, että tämän biologinen isä ei olekaan se, ketä hän luuli. Asian selvittyä tietyille yksityiskohdille löytyi selitys vaikkakin totuus suisti Mariskan joksikin aikaa synkkiin vesiin. 

Erityisen liikuttavia haastatteluja kuullaan Mariskan sisaruksilta ja dokumentin teko on takuulla toiminut korjaavana kokemuksena kaikille. Perheen merkitys korostuu elokuvassa jo heti Janey Mansfieldin itsensä toteamana: jos hankkii lapsia, he ovat etusijalla. 

Itselleni Mansfield tai hänen uransa ei ollut kovinkaan tuttua asiaa, joten opin hänestä paljon uutta. Jännittävä yksityiskohta oli se, kuinka paljon Janeyn perheellä oli lemmikkejä ja että yksi näistä oli oselotti, pienikokoinen leopardinnäköinen kissaeläin!

Mariska Hargitayn esikoiselokuvaohjaus on tasapainoinen ja varma kokonaisuus, joka koskettavuudestaan huolimatta pysyttelee pois sentimentaalisuuden polulta ja kertoo asiansa selkeästi ja hallitusti. Tarinassa riittää draaman kaarta ja se rytmitetään koukuttavasti. 

Dokumentin kautta käy selväksi, että ihmisen on hyvä oppia tietämään juurensa tunteakseen itsensä ja iloitsen Mariskan puolesta, jonka löytöretki äitinsä historiaan auttoi häntä paitsi arvostamaan tätä myös hyväksymään itsensä.

                               ⭐️⭐️⭐️⭐️

       Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org