Toinen uhri (2025)

                             

Tanskalaisessa draamassa kokenut neurologi tekee traagisen virheen ja joutuu kohtaamaan oman erehtyväisyytensä seuraukset. 

Ohjaus: Zinnini Elkington 

Käsikirjoitus: Zinnini Elkington 

Näyttelijät: Özlem Saglanmak, Trine Dyrholm, Mathilde Arcel F.

Lajityyppi: draama

Kesto: 1 h 32 min

Lääkärisarjojen ystävänä tartuin kehuttuun Toinen uhri -elokuvaan mielenkiinnolla eikä elokuva pettänyt odotuksia. Laadukas tanskalaisdraama saa pohtimaan lääkärien inhimillisyyttä, virhearvioiden vaikutuksia ja elämän ja kuoleman hallitsemisen mahdottomuutta.

Pätevä ja itsevarma neurologi Alexandra on myös tuore toisen lapsen äiti, joka jättää puheidensa mukaan tunteet työpaikan ulkopuolelle. Sairaalassa vallitsee alituinen henkilökuntapula ja töitä riittää kullekin työntekijälle enemmän kuin tarpeeksi. Nuori ja erikoistuva lääkäri Emilie hoitaa neurologian etupäivystystä ja Alexandra, jota kutsutaan myös Alexiksi, paikkaa omien tehtäviensä lisäksi puuttuvaa takapäivystäjää.

Kun Emilie saa potilaakseen kovasta päänsärystä kärsivän 18-vuotiaan Oliverin, pyytää hän Alexia tutkimaan tältä mahdollisen niskajäykkyyden. Alex ei sellaista havaitse ja päättää kotiuttaa pojan ilman magneettikuvausta. Sitä kun ei mielellään tehdä jokaisen päänsärkypotilaan kohdalla resurssien tuhlaamisen näkökulmasta. 

Oliver kuitenkin lyyhistyy sairaalan lattialle ja hänellä todetaan aivoverenvuoto, joka on harvinainen näin nuorella. Leikkausta ei tehdä siihen liittyvien riskien vuoksi ja Oliver jää koomaan. Pohan vanhemmat toivovat luonnollisesti tämän heräävän, mutta tällä tarinalla on traaginen loppu. 

Toinen uhri on kompakti kokonaisuus, joka etenee järkähtämättömän tasaisesti ja hallitusti. Käsikirjoittaja-ohjaaja Zinnini Elkington, joka tunnetaan vielä paremmin työstään näyttelijänä, on tehnyt erinomaisen esikoiselokuvan, joka pysyy tiukasti asiassa ja esittää kunkin osapuolen kokemukset inhimillisesti samaistuttavalla tavalla sortumatta liioitteluun.

Koko näyttelijäkaarti lääkäreistä potilaiden omaisiin tekee vakuuttavat roolisuoritukset ja elokuva on jopa niin autenttisen oloinen, että sitä voisi luulla dokumentiksi. Elokuvan kesto on vain puolitoista tuntia, mutta se käytetään tehokkaasti ja hyvin. Tylsää hetkeä ei tästä draamasta löydy.

Toinen uhri saa pohtimaan ihmisten lähes horjumatonta uskoa lääkäreihin ja näiden asiantuntijuuteen. Lääkäri ei kuitenkaan ole kaikkivoipa Jumala mistä elokuvassa vitsaillaan vaan ihminen, joka suurimmaksi osaksi onnistuu, mutta tekee välillä myös virheitä. Inhimillisen erehdyksen äärellä jää herkästi jossittelemaan ja syyttämään itseään niin kuin Alex tekee, mutta varmasti ottaa myös lääkärinä opikseen. 

Elokuvan nimi, Toinen uhri (alkup. Det Andet Offer) ei tunnu sopivalta valinnalta. Oikeastaan en ymmärrä näkemäni perusteella, mitä sillä tarkoitetaan, koska tarinassa ei ole varsinaisesti uhreja. Tämä yksityiskohta jäi vaivaamaan, mutta ei sinänsä vaikuta kokonaisuuteen. 

Elkingtonin elokuva kertoo tiivistettynä elämän olennaisen olemuksen: Ihmisen elämä on menettämistä, mutta kaiken sen keskellä elämä silti jatkuu. On vain hyväksyttävä menetyksensä ja mentävä eteenpäin. 

 

                              ⭐️⭐️⭐️⭐️

                  Kuvat ja tiedot: imdb.com