Blue Moon (2025)

                              

Ethan Hawke tekee yhden uransa erityisimmistä rooleista Lorenz Hartina, laulujen sanoittajana, joka tunnettiin yhteistyöstään Richard Rodgersin kanssa.  

Ohjaus: Richard Linklater

Käsikirjoitus: Robert Kaplow

Näyttelijät: Ethan Hawke, Margaret Qualley, Bobby Cannavale, Andrew Scott

Lajityyppi: musikaali/draama

Kesto: 1 h 40 min

Ohjaaja Richard Linklater ja näyttelijä Ethan Hawke ovat varsinainen voimakaksikko, joka on tehnyt yhteistyötä useissa elokuvissa jo 1990-luvulta lähtien. Tunnetuin on Rakkautta ennen -trilogia ja yksi kiinnostavimmista poikkeuksellinen elokuva Boyhood (2014), jota kuvattiin peräti kahdentoista vuoden ajan.  

Nyt uusin draamaelokuva Blue Moon keskittyy yhteen iltaan Lorentz Hartin elämässä 31.3.1943. Hart on lähtenyt pois kesken kaiken entisen säveltäjäparinsa Richard Rodgersin ja tämän uuden sanoittajan Oscar Hammerstein II:n Oklahoma!-musikaalin ensi-illasta ja suunnannut Sardi’s -ravintolaan istumaan iltaa. 

Kaksikko Rodgers & Hart teki yli kaksikymmentä vuotta yhdessä ikivihreitä sävelmiä kuten ”My Funny Valentine” ja ”Isn’t it Romantic” ja tietysti ”Blue Moon”, josta elokuva on saanut nimensä. Yhteistyö on kuitenkin katkolla Hartin alkoholinkäytön ja masennuksen vuoksi. 

Blue Moon on käytännössä Hartin viiltävän rehellistä itsereflektiota urasta, rakkaudesta, identiteetistä ja elämästä. Häntä kuuntelevat tiiviisti Sardi’sin baarimikko Eddie, säveltäjän urasta haaveileva pianisti Morty sekä kirjailija E.B.White, jonka kynästä on syntynyt muun muassa Stuart Little (1945). Elokuvassa vihjataan Hartin antaneen idean kirjaan kertomalla asuntoonsa alati palavasta hiirestä, jonka tämä oli nimennyt Stuartiksi.

Hetkittäin on tuskallisen sydäntäsärkevää seurata Hartin vastoinkäymisten värittämää muistelua ja mielistelevää käytöstä, vaikka sisimmässään mies on kateellinen ja epätoivoinen huomatessaan kultaisten menestysten aikojen olevan osaltaan ohi. Rodgers & Hammersteinista muodostui nimittäin aikojen saatossa ikoninen duo, joka teki yhdeksän musikaalia, mukaan lukien klassikon The Sound of Music. 

Lorenz Hart on kaiken lisäksi ihastunut saavuttamattomaan kohteeseen, ilmeisesti täysin fiktiiviseen hahmoon Elizabeth Weilandiin, joka on tätä lähes kolme vuosikymmentä nuorempi. Hart ei saa tunteilleen toivomaansa vastakaikua ja elokuva myös vihjailee miehen olleen homoseksuaali.

Jo elokuvan alku paljastaa Hartin elämän surullisen ja turhan nuorena koittaneen lopun. Hän menehtyi keuhkokuumeeseen elokuvan esittämistä tapahtumista seitsemän kuukautta myöhemmin 48-vuotiaana.

Blue Moon tarjoilee kulturellin matkan menneeseen, jossa toisen maailmansodan riehuessa ihmiset kaipaavat musiikin hetkellisesti suomaa iloa ja vapautta. Sanoja ja dialogia rakastava elokuva jättää melankolisen jälkimaun, sillä Hartin veitsenterällä keikkuva elämä koskettaa syvästi ja hänen puolestaan kokee väistämättä sympatiaa.

Elokuva ei ole Linklaterin parhaimmistoa, mutta siinä on viehätyksensä, mikä syntyy Robert Kaplown älykkäästä käsikirjoituksesta ja hienovaraisista näyttelijäsuorituksista. Ethan Hawke tekee upean roolityön Lorenz Hartina eikä häntä ole tunnistaa maskeerauksen alta. En muista nähneeni vastaavanlaista roolia Hawkelta ja on ilo katsella hänen muuntautumiskykyistä työskentelyään. Myös Andrew Scott vakuuttaa Richard Rodgersina.

Linklaterin elokuva on ehdottomasti sellainen, joka vaatii keskittynyt katsomista ja sopivaa mielentilaa, jotta sen vivahteikas tarina välittyy kaikissa sävyissään. 

                                   ⭐️⭐️⭐️

        Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org