Yksityinen elämä (2025)

                              

Jodie Foster valloittaa ranskankielisessä psykologisessa jännärissä, joka hurmaa tarinankuljetuksellaan ja tunnelmallaan.

Ohjaus: Rebecca Zlotowski

Käsikirjoitus: Rebecca Zlotowski, Anne Berest, Gaëlle Macé

Näyttelijät: Jodie Foster, Daniel Auteuil, Virginie Efira

Lajityyppi: mysteeri/ jännitys

Kesto: 1 h 43 min

Syksyinen Pariisi, Jodie Fosterin esittämä tyylikäs psykiatri Lilian Steiner ulsterin ja korkokenkien kanssa, leikkisä musiikki ja epäilyttävä kuolemantapaus. Niin ja tietysti Lilianin verraton ex-aviomies Gaby. Näistä aineksista syntyy nautittava herkkupala dekkarien ystäville!

Rebecca Zlotowskin jännityselokuva Yksityinen elämä (alkup. Vie Privée) oli itselleni humalluttavan nautinnollinen kokemus enkä edes nauttinut punaviiniä katsellessani elokuvaa. Murhamysteerin tyyliin tehty tarina vie mennessään ja suosittelen heittäytymään täysillä ranskalaiseen tunnelmaan. 

Psykiatri Lilian Steiner on eronnut, yhden jo aikuisen miehen ikään ehtineen lapsen äiti ja pienen pojan isoäiti, jota tosin välttelee parhaansa mukaan. Työssään hän ei oikein jaksa keskittyä asiakkaiden murheiden kuunteluun, kunnes yhden pitkäaikaisen potilaan tapaus herättää naisen turtumuksestaan. 

Paula ei saavu kolmatta kertaa peräkkäinen tapaamiseen ja Lilian saa tietää, että tämä on kuollut yllättäen. Alkaa vaikuttaa siltä, ettei tämän kuolema ollutkaan itsemurha ja Lilian päätyy tutkimaan asiaa. Hän saa avukseen ex-miehensä Gabyn ja parin suhdekin saa samalla uutta sytykettä.  

Katsoja imaistaan mukaan varsinaiseen whodunnit-tarinaan, jossa samalla käsitellään Lilianin suhdetta perheeseensä ja työhönsä. Elokuvan onnistunut rytmitys ja juonen kuljetus pitävät intensiteetin yllä ja yksi tärkeimmistä syistä miksi Yksityinen elämä ihastuttaa on sen pääosatähti Jodie Foster. 

Foster puhuu ranskaa sujuvasti ja on osannut taidon jo vuosia, mutta tekee vasta nyt ensimmäisen kerran ranskankielisen roolin. Näköjään hän onnistuu kielellä kuin kielellä olemaan lyömätön. Pisteenä i:n päälle vielä englanniksi kiroileminen, niin avot! Roolisuoritus on napakymppi.

Hän on saanut hurmaavan ja arvostetun Daniel Auteuilin vastanäyttelijäkseen. Heistä tulee parina mieleen Diane Keaton ja Woody Allen elokuvassa Manhattanin murhamysteeri (1993), mutta vähemmän hillittömänä versiona. Bond-elokuvassakin näytellyt Mathieu Amalric ottaa jälleen pahiksen roolin hoidettavakseen, sillä tämän maaniset silmät ja olemus sopivat hommaan paremmin kuin hyvin.  

Yksityinen elämä on omassa genressään helmi, joka nousi näin jälkikäteen viime vuoden suosikkijulkaisujeni joukkoon. Lämmin katselusuositus!

                              ⭐️⭐️⭐️⭐️

       Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org