Terapia (2025)

                          

Kaksi pariskuntaa ja sureva leski osallistuvat terapialeirille, joka osaa taatusti yllättää. 

Ohjaus: Paavo Westerberg

Käsikirjoitus: Paavo Westerberg

Näyttelijät: Tommi Korpela, Pihla Viitala, Matleena Kuusniemi, Antti Luusuaniemi, Jarkko Niemi, Mikko Kauppila, Alma Pöysti, Jacob Öhrman

Lajityyppi: draamakomedia

Kesto: 1 h 57 min

Tajusin elokuvaa katsoessani, että olen nähnyt kolme eri tavoin terapiaa käsittelevää elokuvaa viimeisen kahden kuukauden aikana (Huutamisen taito ja Yksityinen elämä) ja Paavo Westerbergin versio on niistä heikoin. Kiinnostava asetelma jää poukkoilevan tarinan jalkoihin. 

Terapeuttipariskunta Pekka ja Leena luotsaavat viiden päivän terapialeiriä virolaisessa kartanossa, jonka kunnostus on vienyt kaksikon konkurssin partaalle. Leiriläisiksi saapuvat kaksi paria, avoimen suhteen haasteita potevat Jaana ja Esa sekä mustasukkaisuuden vaikutuksista kärsivät Anders ja Janne ja aviomiehensä Timon itsemurhaa sureva leski Anna. 

Metodeina käytetään uudestisyntymistä eli altaassa tapahtuvaa kastetta ja sen jälkeistä kapalointia sekä yhteisiä keskusteluita, joissa harjoitellaan tyhjän tuolin avulla roolin vaihtoa kuvitellun henkilön kanssa. Kuulostaa oudolta ja sitä se eittämättä vähän onkin. 

Herkullisimman näkökulman tarjoilee itse terapeutit Pekka ja Leena, joiden avioliitto rakoilee pahemman kerran. Tästä olisikin syntynyt jo itsessään hulvaton asetelma.

Paavo Westerberg on monipuolinen tekijä, jonka ura kattaa sekä teatterin, television että elokuvat. Näyttelijäntyön lisäksi hän on kunnostautunut etenkin ohjaajana ja käsikirjoittajana, joka on palkittu parhaan käsikirjoituksen Jussilla elokuvista Paha maa (2005) ja Valkoinen kaupunki (2006). 

Westerbergin menestynein elokuva on hänen esikoisensa Viulisti (2018), jota esitettiin ulkomaisilla elokuvafestivaaleilla ja se voitti Grand Prix -ja kriitikoiden palkinnot Varnan kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. 

Terapia on aihepiirinä äärimmäisen kiinnostava, mutta ilmeisen haastava käsitellä ilman, että siitä tulee teennäinen esitys. Myötähäpeä on paikoitellen läsnä, kuten kotimaisessa elokuvassa usein. Yksi kohtaus tuntuu jopa tekotaiteelliselta. Muuten melko syvissäkin vesissä vaeltava tarina kirvoittaa naurut huutoa ja kiroilua sisältävillä kohtauksilla, mikä tuo kaivattua kepeyttä elokuvaan. 

Elokuva nostaa esille oivallisen teesin: elämässä ei pidä olla liikaa terapiaa saati liikaa puhetta. Westerbergin dialogi on mainiota ja paikoitellen hersyvän hauskaa. 

Mutta voi kun Terapia olisi parempi elokuva! Siinä on aihiota vaikka mihin, mutta epätasainen kerronta ja tyylilajien sekamelska häiritsevät. Loppukin tuntuu venytetyltä.

Erityisen ongelmallinen on leski-Annan tarinalinja, sillä tyyli viedään fantasian puolelle eikä se tunnu perustellulta. Annan kuollut puoliso seikkailee kohtauksissa kuin enkeli Wim Wendersin Berliinin taivaan alla -elokuvassa, mutta se onnistuu näyttämään vain kiusalliselta.

Tunnettuja näyttelijöitä riittää ja sanottakoon, että Tommi Korpela on mies paikallaan. Hän toimittaa minkä tahansa roolin varmasti ja ammattitaidolla. Antti Luusuaniemi tuntuu tekevän Luottomies-hahmonsa kakkosversion ja Alma Pöysti oli itselleni hienoinen pettymys, sillä hänen tulkintansa surusta ei vakuuta. 

Vuoden terapeuttisin draamakomedia? Jaa-a, ainakin terapian täyteisin ja turhauttavin. 

                                      ⭐️⭐️

   Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org