Amrum (2025)

                                

12-vuotiaan natsiperheen pojan silmin kerrottu tarina toisen maailmansodan viimeisistä päivistä on vilpitön ja näkökulmansa ansiosta kiinnostavan erilainen sotadraama. 

Ohjaus: Fatih Akin

Käsikirjoitus: Fatih Akin, Hark Bohm

Näyttelijät: Diane Kruger, Laura Tonke, Jasper Billerbeck, Detlev Buck, Lisa Hagmeister, Matthias Schweighöfer

Lajityyppi: sota/draama

Kesto: 1 t 33 min

Viime aikoina olen katsellut useita sotaelokuvia Schindlerin listasta viime vuonna ilmestyneeseen Nürnberg-elokuvaan ja vaikka aihe on raskas niin eittämättä johtuen tämän hetken maailmanpoliittisesta tilanteesta päädyin jälleen sotadraaman äärellä. 

Tosin Faith Akinin elokuva ei näytä sotaa perinteisellä tavalla. Tarina sijoittuu Amrumin eristäytyneelle saarelle, jossa asuu pieni kyläyhteisö, mutta muuten maisemina toimivat niityt ja meri. Kaikki on kovin rauhallista ja kaunista eikä sodan kauheudet ylety saarelle kuin radion välityksellä.

Päähenkilö, 12-vuotias Nanning Bohm (Jasper Billerbeck), asuu saarella äitinsä, sisarustensa ja tätinsä kanssa. Isä on korkea-arvoinen SS-upseeri, joka sotii kotimaassa Saksassa. Perheen äiti on raskaana neljättä kertaa ja vauvan synnyttyä tämä masentuu Hitlerin kuoleman vuoksi. 

Perheellä on sinänsä hyvät oltavat, oma talo ja ruokaa, mutta koska Nanningin äiti ei halua masennuksen vuoksi syödä kuin vehnäleipää voilla ja hunajalla, ottaa Nanning sydämen asiakseen toteuttaa äitinsä toive. 

Tarina pohjautuu toisen käsikirjoittajan, ohjaajan pitkäaikaisen ystävän Hark Bohmin omiin lapsuuden kokemuksiin. Bohm nähdään elokuvan lopussa katselemassa merelle päin kuin nuori Nanning konsanaan. Vanha Bohm kuoli kaksi kuukautta elokuvan ensi-illan jälkeen. 

Lapsen rakkaus ja lojaalius vanhempiaan kohtaan ja vilpitön halu auttaa näyttäytyvät elokuvassa koskettavalla tavalla. Nanning joutuu hengenvaaralliseksi osoittautuvalla tehtävällään kokemaan hämmennystä ja pelkoa. Ne kasvattavat poikaa silmiä avaavalla tavalla. Vanhempia kohtaan koettu häpeäkään ei jää vieraaksi tunteeksi. 

Lapset eivät ole vastuussa vanhempiensa valinnoista, mutta joutuvat kantamaan näiden jättämää perintöä harteillaan. En ehkä aiemmin ollut ajatellut natsien tuntemuksia Saksan antauduttua toisessa maailmansodassa, mutta elokuvan myötä tapahtui sekin.

Amrumin vahvuudet ovat luonteva pääosan esittäjä, kaunis kuvaus ja saaren maisemat sekä valittu näkökulma. Elokuva esittää asiansa tyynesti ja tyylillä. Ehdottomasti suositus katsoa tämä erilainen sota-ajan kuvaus. 

                                 ⭐️⭐️⭐️⭐️

    Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org