Anna minun rakastaa enemmän (2025)

                              

Juho Itkosen romaaneihin perustuva draamaelokuva valjastaa Behmin, yhden Suomen suosituimmista laulajista päärooliin, mutta lopputulos jää valjuksi. 

Ohjaus: Oskari Sipola

Käsikirjoitus: Oskari Sipola

Näyttelijät: Pyry Kähkönen, Rita Behm, Mimosa Willamo, Aimo Räsänen, Tuomas Nilsson, Jasir Osman, Evelyn Rasmussen Osazuwa

Lajityyppi: draama

Kesto: 1 t 38 min

Ohjaaja-käsikirjoittaja Oskari Sipolan (Elokuu, Ollaan vapaita) kolmas pitkä elokuva Anna minun rakastaa enemmän on musiikin ympärille kietoutuva rakkaustarina. Samalle se kuvaa toteutumattomien unelmien aiheuttamaa katkeroitumista ja oman paikkansa löytämistä.

Antti (Pyry Kähkönen) ja Suvi (Rita Behm) tapaavat kotibileissä ja Antti viehättyy herkän runotyttö-Suvin olemuksesta. Antilla on oma bändi, johon Suvi pääsee mukaan, kun ilmenee, että hänellä on laulun lahja ja taito tehdä biisejä. Black Lilies -nimiseksi bändiksi ristitty poppoo onnistuu saamaan levytyssopimuksen.

Antin ja Suvin jo alunperin epävarmoilla kantimilla ollut suhde ei pysy menestyksen perässä ja ero on väistämätön. Bändi hajoaa samalla ja Suvi tavoittelee yksin musiikillista uraa maailman markkinoilla. Antti yrittää jatkaa elämäänsä tahoillaan, mutta se ei ole helppoa. Tyytyäkö johonkin minkä on saanut vai jahdatako sitä mitä oikeasti haluaa?  

Anna minun rakastaa enemmän perustuu paitsi Juha Itkosen samannimiseen romaaniin (2005) myös teokseen Palatkaa perhoset (2016). Draama mukailee A Star is Born -elokuvien tyyliä ja koettaa kovasti olla kansainvälinen ja uskottava, mutta siitä jää käteen vain Behmin osaamisen esittely. Itse rakkaustarina hämmästyttää totaalisella latteudellaan. 

Tarina on jaoteltu musiikista tutuilla termeillä (kuten verse ja chorus) eri osiin, mikä on aiheen perusteella näppärä ratkaisu. Hahmojen motiivit ovat myös helposti ymmärrettäviä, mutta silti tarinassa häiritsee sen hengettömyys. Elokuva ei herätä tunteita ja se tuntuu kovin hätäiseltä. 

Suurin ongelma on Rita Behm, joka on selkeästi muusikko vaan ei näyttelijä. Hänen eteerinen kauneutensa vangitsee kyllä kameran, mutta näyttelijänä hän on puhtaasti amatööri, mitä on vaikea piilottaa. Tätä samaa ilmiötä eli siirtymistä laulajasta näyttelijäksi on kokeiltu monesti aiemmin ja paremmalla menestyksellä. 

Esimerkiksi Bradley Cooperin elokuvassa A Star is Born (2018) naispääroolin tekevä Lady Gaga eli Stefani Germanotta loistaa sekä näyttelijänä että laulajana. On ehkä väärin tehdä tällaista vertailua, mutta se tuli väistämättä mieleen Sipolan elokuvaa katsoessa. On mainittava Behmin ansioksi, että hän osaa tehdä myös englanninkielellä iskeviä biisejä kuten Brooklyn Bridge. 

Sipola on yrittänyt käsitellä rakkauden ja etenkin yksipuolisen sellaisen teemaa runouden ja musiikin värittämänä, mutta ponnistelu ei harmillisesti kanna kovin pitkälle. Toivoin elokuvan ajan, että ”anna minun pitää tästä enemmän”, vaan eipä se toteutunut. 

                                       ⭐️⭐️

     Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org