Babygirl (2024)

                              


Nicole Kidman esittää rohkeasti keski-ikäistä naista, joka pääsee salasuhteessa nuorempaan mieheen toteuttamaan seksifantasioitaan, mutta muuten elokuva jää haaleaksi trilleriyritykseksi.


Ohjaus: Halina Reijn

Käsikirjoitus: Halina Reijn 

Näyttelijät: Nicole Kidman, Harris Dickinson, Sophie Wilde, Antonio Banderas

Lajityyppi: Trilleri / erotiikka

Kesto: 1 h 54 min


Babygirl menee suoraan asiaan. Käsikirjoittaja-ohjaaja Halina Reijnin eroottinen trilleri alkaa seksikohtauksella, joka paljastaa päähahmostaan Romysta olennaisen seikan: hän ei saa aviomieheltään sitä, mitä tarvitsee eli seksuaalista tyydytystä. Tämä fakta paljastuu myöhemmin, mutta on nähtävissä heti elokuvan aloituksessa. 

Romy Mathis on teknologiafirman toimitusjohtaja, jonka kiireinen elämä sisältää työn lisäksi täydellisesti hoidetut vaimon ja äidin roolit. Eräänä päivänä kaikki muuttuu, kun Romy näkee kadulla irtipäässeen koiran, jonka nuori mies taltuttaa tarjoamalla keksin.

Kyseinen mies, Samuel, sattuu tulemaan Romyn firmaan harjoittelijaksi ja kaiken lisäksi tämä valitsee Romyn mentorikseen. Eipä aikaakaan, kun kaksikko aloittaa intohimoisen suhteen, jossa valtasuhteet muuttuvat. Samuel määrää mitä tapahtuu ja alistaa Romyn kuin kulkukoiran tahtoonsa. 


Erikoisen parin suhteesta tekee juuri se, että Samuel käskyttää Romya ja kutsuukin tätä pikkuisekseen, mistä elokuvin nimi juontaa juurensa. Romy vapautuu ja tulee ensimmäistä kertaa elämässään nähdyksi juuri sellaisena kuin on. Se jos mikä tuntuu koukuttavalta. 

Hollantilainen Halina Reijn on työskennellyt näyttelijänä, mutta vuonna 2019 ilmestyi hänen esikoiselokuvansa Instinct ja pari vuotta myöhemmin Bodies, Bodies, Bodies (2022). Babygirlin hän pääsi tekemään nyt jo legendaariseksi muodostuneelle ja laadustaan tunnetulle A24-tuotantoyhtiölle. Reijn on mitä ilmeisimmin uskalias elokuvantekijä, jolta jää mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa teosta.

Nicole Kidman tekee elokuvassa rohkean ja haavoittuvan roolin ja voitti ansaitusti parhaan naisnäyttelijän Volpi Cup -palkinnon Venetsian elokuvajuhlilla, mutta hänen rinnallaan nuori Harris Dickinson (Suon villi laulu, A Murder at the End of the World) ei paljoa kalpene. Hänessä on aitoutta, valovoimaa ja luontevuutta vaikka muille jaettavaksi. Kemiaa parin väliltä löytyy eikä tällainen elokuva onnistuisikaan ilman sitä. 

Babygirl tihkuu himoa, mutta se ei ole niin hurja seksikohtauksissaan tai niiden määrässä kuin olin olettanut. Elokuva on lopulta hieman laimea ja suorastaan tylsä eikä tunnelma tihene riittävän intensiiviseksi. Vanhempi nainen-nuorempi mies-asetelma on jo klisee. Jos haluaa nähdä raikasta ja aidosti briljanttia katsottavaa oman seksuaalisuuden löytämiseen liittyen, suosittelen Dying for Sex -sarjaa (2025). 


                                  ⭐️⭐️⭐️

      Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummit (2025)

Pikku salaisuutemme (2024)

Kahdesti kadotettu tytär (2024)