Arvio: A Man Called Otto



A Man Called Otto (2022) on uudelleenfilmatisointi ruotsalaisesta elokuvasta En man som heter Ove vuodelta 2015, joka perustuu Fredrik Backmanin samannimiseen kirjaan. Amerikkalaisversion on ohjannut Marc Forster, jonka aiempaan tuotantoon kuuluvat muun muassa Monster’s Ball, Finding Neverland ja tunnetuimpana James Bond -seikkailu Quantum of Solice. Pääosissa nähdään Tom Hanks, Mariana Trevino ja Manuel Garcia-Rulfo. 

En ole vielä nähnyt ruotsalaista alkuperäiselokuvaa, joten elokuvien vertailu ei ole mahdollista, mutta kiinnostaa ehdottomasti selvittää millainen hahmo Ove on ollut ja miten ruotsalainen elokuva eroaa amerikkalaisesta versiosta. 

Otto Anderson on äreä leskimies, joka vahtii ja kontrolloi muita ihmisiä tai ’idiootteja’ niin kuin hän monesti toteaa itsekseen. Oton lukuisat yritykset päättää päivänsä menevät pieleen kuin kohtalon sanelemana ja yhtäkkiä hänen elämänsä on täynnä uusia ihmisiä ja yllättäviä tapahtumia. Vastikään naapureiksi muuttaneet Marisol ja Tommy lapsineen toimivat pelastusrenkaan tavoin ja saavat Oton tarttumaan taas kiinni elämästä. 

Elokuva kertoo takaumien kautta Oton ja vaimonsa Sylvian rakkaustarinan eri vaiheet ja katsoja saa nähdä millainen Otto oli ennen kaiken nielevää vihaansa. Nuoren parin yhteiselo saa traagisen käänteen mikä vaikuttaa heidän loppuelämäänsä ja selittää monta asiaa Oton toiminnassa ja tekemisessä. Ja tekemistä hänellä riittää niin kuin Otto sanoo lukuisia kertoja halutessaan rauhaa muilta ihmisiltä.  

 A Man Called Otto on Hanksin ja vaimonsa Rita Wilsonin yhteinen projekti, sillä molemmat toimivat elokuvan tuottajina, Rita laulaa elokuvan kauniin tunnuskappaleen ’Til You’re Home’ ja kaiken lisäksi nuorta Ottoa näyttelee heidän poikansa Truman. Varsinainen perhebisnes, mutta onnistunut sellainen ja kyllähän tähän perheeseen on pakkautunut valtava määrä lahjakkuutta ja osaamista, jota hyödyntää.

On tosin pakko sanoa ettei Tom Hanksista saa äreää vanhaa miestä tekemälläkään, koska hän on oikeasti niin nallekarhumaisen lempeä persoona. Hyvä yritys kyllä, mutta jäin leikittelemään ajatuksella millainen elokuva olisi ollut esimerkiksi Jack Nicholson pääroolissa, jolla äkäisyys on verissä. Ehkä lopputulos olisi ollut liian tyrmäävä. Joka tapauksessa Tom Hanksin elokuvat ovat pääsääntöisesti laadukkaita ja itselleni pakollista katsottavaa, koska tiedän voivani luottaa hänen ammattitaitoonsa.  

Jos kaipaa sympaattista ja leppoisaa draamaa, joka koskettaa, on tämä elokuva kelpo valinta. A Man Called Otto on välillä melkoisen siirappinen ja imelä mikä ei sinänsä tule yllätyksenä, koska tämän genren elokuvat ovat tarkoituksella tunteisiin vetovia, mutta on myönnettävä, että itsekin liikutuin vaikka loppu onkin ennalta-arvattavan laskelmoitu kyynelkanavien avaaja.


⭐⭐⭐








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Harold Fryn toiveikas taival

Sarjasuositus: Blue Lights -Belfastin poliisit