Hiljainen tyttö

                 


Jos kuvailisin tätä elokuvaa yhdellä sanalla se olisi kaunis. Pieni suuri tarina, joka tuo painavan sanomansa ilmi vähäeleisesti, mutta selkeästi. Parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden saanut irlantilainen ’Hiljainen tyttö’ on vaikuttava tarina perheestä ja siitä miten tärkeää on tulla nähdyksi ja kuulluksi. 


Ohjaaja: Colm Bairéad

Käsikirjoitus: Colm Bairéad

Näyttelijät: Carrie Crowley, Andrew Bennett, Catharine Clinch, Michael Patric, Kate Nic Chonaonaigh

Lajityyppi: draama

Kesto: 1 t 35 min


Kesä 1981. 9-vuotias Cáit, vetäytyvä ja hiljainen tyttö elää vanhempiensa ja lukuisten sisarusten kanssa köyhissä oloissa ja henkisesti kylmässä ilmapiirissä. Hän piiloutuu kotona sängyn alle ja yrittää olla kaikin puolin näkymätön. Vanhemmat päätyvät lähettämään tyttärensä kesäksi kaukaisten sukulaistensa luo isän saatesanoin: ”Tyttö syö teidät perikatoon”. 

Perillä Cáitia odottaa vanhempi pariskunta, Eibhlín ja Seán Kinsella, jonka nainen ottaa hänet hellän huomaavaisesti ja mies selvästi varautuneemmin vastaan. Tytölle ostetaan uusia vaatteita, hänelle on varattu siisti ja kaunis huone, hän saa syödäkseen ja ennen kaikkea hänelle ollaan läsnä ja Cáit pääsee mukaan talon töihin. Hän oppii paljon uusia asioita ja on kuin perheenjäsen. Asioita, joita pidämme helposti itsestään selvyyksinä, mutta joita vaille tyttö on jäänyt.


Elokuvassa nähdään ihan tavallista arkea ja toisaalta Cáit pääsee osallistumaan esimerkiksi hautajaisiin ja korttipeli-iltaan. Hänelle paljastuu, että pariskunta on menettänyt oman lapsensa. Tämä selittää heidän suojelevan ja lempeän suhtautumisensa tyttöön ja sen miksi Seán on tutustunut tyttöön tahmeammin ja huomattavasti hitaasti lämpenevämmin kuin vaimonsa. 

Kouluvuoden alun lähestyessä Cáit joutuu palaamaan kotiin mikä surettaa sekä häntä että Eibhlínia että Seánia. Elokuvan loppukohtaus on äärimmäisen liikuttava Cáitin juostessa Kinsellan pariskunnan perään ja Seánin ottaessa hänet tiukkaan syleilyyn tyttö huomaa takaa uhkaavan oloisesti lähestyvän isänsä ja kuiskaa ”isä”. Sitten hän halaa vielä lujemmin Seánia ja kuiskaa uudelleen ”isä”. Cáit sai siis biologisten vanhempien lisäksi bonusvanhemmat ja elokuva osoittaa juuri sen, että aikuinen voi olla elintärkeä ihminen lapselle ilman verisidettäkin. Rakkaus on aina rakkautta. Väkisinkin jäin miettimään miten Cáitin tarina mahtoi jatkua ja pääsikö hän vielä viettämään aikaa Kinsellan perheen kotiin. Toivon niin ja kuvitelmissani näin kävi.

’Hiljainen tyttö’ on ilmaisultaan hyvin pidätelty, mutta silti täynnä tunnetta. Vähäeleisyys on läsnä kaikessa. Kuvaus on rauhallista ja mukana on paljon otoksia miljööstä ja ympäröivästä luonnosta. Vehreys ja yksityiskohdat rakentavat seesteistä tunnelmaa. Dialogi on tarkkaan harkittua ja kohtuullisen niukkaa. Tarina luottaa enemmän kuvien voimaan ja siihen mitä ei sanota. Myös musiikki on utuisen herkkää ja maalailevaa yksinkertaisen tyylikkäällä tavalla. 


Ohjaaja 
Colm Bairéad on ohjannut enimmäkseen lyhytelokuvia ja tv-tuotantoja ennen ’Hiljaista tyttöä’, jolla hän onnistui saavuttamaan kansainvälistä menestystä. Vaikkei Oscar-palkintoa tullutkaan, on elokuva hieno taidonnäyte nelikymppiseltä Bairéadilta. Lähes kokonaan irlanninkielellä näytelty ’Hiljainen tyttö’ on sitä paitsi ihastuttavaa kuunneltavaa. 

Näyttelijät ovat kautta linjan vakuuttavia, mutta elokuvan helmi on vastaansanomattomasti Cáitia näyttelevä Catherina Clinch, joka on lumoava. Hieman Lumikkia ulkonäöllisesti muistuttava tyttö tavoittaa roolihahmonsa vaatimukset täydellisesti heti ensimmäisessä elokuvaroolissaan. Häneltä tullaan taatusti näkemään lisää upeaa näyttelemistä.

’Hiljainen tyttö’ on hillitty, hallittu ja herkkä kokonaisuus, joka jättää syvän jäljen. Tämän elokuvan pitäisi erityisesti jokaisen vanhemman katsoa, mutta siitä saa valtavasti irti kaikki katsojat iästä riippumatta. 


                               ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

                      Kuvat ja tiedot: imdb.com



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Harold Fryn toiveikas taival

Sarjasuositus: Blue Lights -Belfastin poliisit