Red Carpet: Comeback -leffan juhlaennakko

                  

 

Red Carpet -festareilla nähtiin 6.10.2023 ensi-iltansa saava Comeback-elokuva juhlaennakkona ja paikalla oli pääosanäyttelijä Mikko Leppilampi ja ohjaaja Petri Kotwica. On kyllä kova kotimainen komedia!


Ohjaaja: Petri Kotwica

Käsikirjoitus: Petri Karra, Aleksi Bardy

Näyttelijät: Mikko Leppilampi, Juuso Myllyrinne, Paula Vesala, Anni Iikkanen, Pamela Tola, Armi Toivanen

Lajityyppi: komedia

Kesto: 1 t 45 min


Tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuin Red Carpet -festivaaleille ja pääsin ylipäänsä katsomaan elokuvan juhlaennakkona. Tässä tapauksessa edes media ei ollut vielä nähnyt elokuvaa, joten oli melkoisen kutkuttavaa olla osallisena tällaisessa hetkessä. Jännitystä oli ilmassa paitsi minulla myös paikalle saapuneilla ’Comeback’ -elokuvan ohjaajalla Petri Kotwilla ja erityisesti omien sanojensa mukaan pääosaa esittävällä Mikko Leppilammella, joka näytti yleisölle täriseviä käsiään. 

Ennen elokuvaa Kotwica ja Leppilampi vastailivat muutamiin yleisön kysymyksiin ja tuli selväksi, että jälkimmäinen herroista on melkoisen kova puhumaan ja tarinoita elokuvan teosta olisi kuunnellut mielellään pidempäänkin. Kävi ilmi, että elokuvan käsikirjoitusta on muutettu matkan varrella, Paula Vesala on harjoitellut vuoden verran basson soittoa keikkamatkoilla ollakseen uskottava basisti ja Leppilampi otti erilaisista kohtaamistaan ihmisistä inspiraatiota roolihahmoonsa kitaristi Tony Loveen.  JVG:n VilleGalle ja Russell Brand mainittiin tässä yhteydessä. 

Kotwica ja Leppilampi jäivät katsomaan elokuvan ensimmäiset viisi minuuttia kiiruhtaakseen Red Carpet gaalaan. Olisi ollut hienoa nähdä heidän reaktionsa katsojien aplodeihin ja etenkin naurunremahduksiin, joita elokuvan aikana kuultiin kotimaiselle komedialle yllättävän paljon. 


             Petri Kotwica ja Mikko Leppilampi


’Comeback’ kertoo urallaan hiipuneesta No Love Lost -rockbändistä, jonka jäsenillä on enemmän ja vähemmän päihdeongelmia. Tony Love (Leppilampi), bändin kitaristi, viettää aikaansa pubeissa kaljaa litkien ja ristikoita tehden, kun taas Pete Jupiter (Myllyrinne), kosketinsoittaja, on historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja naimisissa oleva raitistunut mies. Laulusolisti Katarina (Vesala) on päässyt vihdoin eroon huumeista ja säveltää uusia biisejä yhdessä salassa pidetyn tyttärensä Ellien (Iikkanen) kanssa. Muut bändin jäsenet ovat Suomessa ja Los Angelesissa, mutta he ovat tarinan kannalta epäolennaisia.

Ellie asuu perhekodissa, josta hänen äitinsä yrittää saada tämän takaisin kotiin. Tapahtuu kamalia, sillä  Katarina makaa yhtäkkiä koomassa sairaalassa yliannostuksen vuoksi. Ellie epäilee, että äiti on myrkytetty käytyään perhekodissa. Päästäkseen pois ahdistavasta asuinpaikastaan Ellie yrittää selvittää kuka hänen isänsä on ja uusien laulujen voimalla hän houkuttelee Tonyn ja Peten apuun. Tapahtumia ja juonenkäänteitä riittää ennen kuin elokuvan lupailema comeback toteutuu.

Elokuva on erilainen kuin ennakkoon odotin, sillä nimen perusteella ajattelin sen esittelevän bändin paluuta kenties bänditreenien ja keikkojen muodossa, enemmän musiikillisen annin kautta. Musiikkia kyllä kuullaan paljon, mutta suurimmaksi osaksi taustamusiikin muodossa. Tykkäsin itse asiassa kovasti elokuvaan sävelletyistä biiseistä! ’Comeback’ on ennemminkin tarina itsensä löytämisestä ja totuuden selvittämisestä ja bändin paluu on toissijainen tarinalinja. Ohjaaja Kotwica totesi käsikirjoituksen muuttuneen matkan varrella ja että hän oli kirjoittanut viimeisimmän version vaikkei häntä mainitakaan elokuvan käsikirjoittajana. Olisi eittämättä ollut mielenkiintoista tietää millainen alkuperäinen versio oli.  




Shown varastaa ehdottomasti Mikko Leppilampi Tonyna. Hän on elokuvassa uskottavan rokkarin näköinen ja oloinen. Tony Lovelle on kirjoitettu huikea määrä huvittavia heittoja ja hänen hahmonsa on monipuolisin ja sisäistetyin. Yksi parhaista Mikon roolisuorituksista sanoisin (fanitan kovasti myös Hautalehtoa). Hän hallitsee selvästi sekä draama -että komediagenren ja kertomansa perusteella panosti valtavasti rooliinsa mikä todella näkyy.

Juuso Myllyrinne on itsensä, mutta hillitympänä versiona. Pidän hänen Petestään, sympaattinen ja samaistuttava hahmo. Paula Vesalan rooli on harmillisen pieni mikä yllätti. Hän vilahtaa elokuvan alussa laulusolistin lookissaan ja muuten hän on kuin Paula Vesala. Ei järin merkittävä roolisuoritus ja jäin miettimään miksi juuri hänet on valittu Katarinaksi. Hänen tytärtään elokuvassa esittävä Anni Iikkanen sen sijaan loistaa uutena tulevaisuuden nimenä ja Leppilampi kehui erityisesti Iikkasen herkkyyttä koekuvauksissa. Hän on todella luonteva kameran edessä ja muiden konkarien rinnalla ja on selvästi elokuvan naispääosan esittäjä vaikkei häntä sellaisena tituleerata. Elokuvassa nähdään paljon muitakin tuttuja näyttelijäkasvoja ja muusikoita, joista esimerkiksi Jouni Hynysen pieni rooli on mainio. 

’Comeback’ ilahdutti selvästi katsojia aplodeista ja reaktioista päätellen. Elokuva sisältää kohtalaisen laajan tunneskaalan eli katsoja saa nauraa mutta myös herkistyä. Nautin elokuvasta hämmentävän paljon etenkin kun kyseessä on kotimainen komedia, joka ei aina osu maaliinsa. Toivon ’Comebackille’ hyvää katsojasaalista syksyn leffateatterikierrokselle. 


                                ⭐️⭐️⭐️⭐️

                    Kuvat: by me ja imdb.com


 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Harold Fryn toiveikas taival

Sarjasuositus: Blue Lights -Belfastin poliisit