Civil War (2024)

                       


Alex Garlandin elokuva Civil War ei ole kevyttä katsottavaa. Toimittajien näkökulmasta kerrottu tarina Amerikan väkivaltaisesta sisällissodasta on pysäyttävä kokemus. 


Ohjaus: Alex Garland

Käsikirjoitus: Alex Garland

Näyttelijät: Kirsten Dunst, Cailee Spaeny, Wagner Moura, Stephen McKinley Henderson, Sonoya Mizuno, Nick Offerman, Jesse Plemons

Lajityyppi: draama

Kesto: 1 t 49 min


Amerikka on ajautunut sisällissotaan, jonka osapuolet ovat hallitus vastaan useampi alueellinen ryhmä. Joukko urheita toimittajia legendaarisen kuvajournalistin Lee Smithin johdolla lähtee vaaralliselle matkalle New Yorkista kohti Washington D.C:tä. Leen ja kollegansa Joelin on tarkoitus tehdä juttu presidentistä ennen kuin pääkaupunki luhistuu. Leen mentori Sammy ja nuori, aloitteleva valokuvaaja Jessie puhuvat itsensä mukaan road-tripille. Lee kohtelee Jessietä ensin kovistellen, mutta perinteiseen tapaan kovan kuoren alla sykkii lämmin sydän ja Lee ottaa tytön siipiensä suojaan kuin äiti konsanaan. 

Autolla matkaa taittava porukka kohtaa järkyttäviä näkyjä ja tapahtumia, jotka jättävät syvät jälkensä jokaiseen. Kaikki eivät selviä reissusta hengissä, mutta sen riskin he ovat olleet valmiita ottamaan työnsä vuoksi. Elokuvan hyytävä loppu jättää pohtimaan mitä Amerikalle tapahtui presidentin antauduttua ja kuka voitti sodan vai olivatko kaikki lopulta häviäjiä. 

Brittiläinen elokuvantekijä Alex Garland aloitti uransa lupaavilla kirjoitustöillä kuten romaanilla The Beach (2006) ja ohjaaja Danny Boyle elokuvakäsikirjoituksilla 28 päivää myöhemmin (2002) ja Sunshine (2007). Garlandin esikoiselokuva Ex-Machina vuodelta 2014 ansaitsi Oscar-ehdokkuuden parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta ja sen jälkeen on ilmestynyt sci-fiä ja kauhua sekoittava Annihilation (2018) ja Jessie Buckleyn tähdittämä kauhuelokuva Men (2022). Sekä Men että Civil War on merkittäväksi tuotantoyhtiöksi nousseen A24:n tuottamia. Omaan makuuni Garlandin elokuvat osuvat erinomaisesti ja varsinkin Men näistä aiemmista elokuvista on jäänyt suorastaan kutkuttamaan ja häiritsemään mieltä. 



Dystooppinen Civil War sisältää hyvin järkyttäviä kohtauksia, joiden voima perustuu paitsi siihen miten se esittää ihmisen julmuuden myös siihen miten realistiselta elokuva tuntuu. Euroopassa ja Lähi-Idässä sota on nykypäivää ja täyttä totta, mutta valitettavasti ei ole kovinkaan vaikeaa kuvitella elokuvan esittelemää skenaariota Amerikan tulevaisuudesta mahdolliseksi. Elokuva ei käsittele teemaansa silkkihansikkain vaan läväyttää katsojaansa avokämmenellä kasvoihin. Elokuvan jälkeen olo on sanaton ja pöllämystynyt ja hyvä niin. Tätä lopputulosta Garland on taatusti tavoitellut. 

Tarina yllättää, ahdistaa ja saa katsojan jännittämään etenkin toimittajajoukon puolesta. Näyttelijöistä Kirsten Dunst tekee ehdottomasti vaikuttavinta työtä, sillä hänen vakavan hiljainen läsnäolonsa valkokankaalla luo kaikelle muulle vankan pohjan. Leen hahmon kaiken nähnyt ja kokenut olemus, johon on muodostunut itseä suojeleva kovuus, mutta josta löytyy tarvittaessa valtava suojelunhalu ja äidillisyys on valtavan inhimillinen yhdistelmä. Jessietä näyttelevä Cailee Spaeny esittelee monipuolisuuttaan, sillä helmikuussa hänet nähtiin tulkitsemassa herkästi Priscilla Presleytä Sofia Coppolan Priscilla -elokuvassa. Kylmäävimmästä roolisuorituksesta vastaa Kirsten Dunstin aviomies Jesse Plemons, joka teloittaa sotilaana ei-amerikkalaisia. 

Civil Warin kuvaus tekee myös vaikutuksen. Kiitos siitä kuuluu Rob Hardylle, joka on työskennellyt Garlandin kanssa useasti aiemminkin. Etenkin toimittajien ottamat kuvat, jotka näytetään mustavalkoisina pysäytyskuvina elokuvassa on hieno esteettinen ratkaisu. 

Civil War -elokuvaa pidetään jo tällä hetkellä tämän vuoden tärkeimpänä elokuvana ja olen samaa mieltä. Jos pidin Jonathan Glazerin The Zone of Interest -elokuvaa sellaisena, jonka jokaisen pitäisi nähdä niin Garlandin Civil War on toinen pakkokatsottava. Mitään lauantai-illan kepeää viihdettä se ei ole ja hyvää mieltä on turha odottaa, mutta Civil War ravistelee ja on ajatuksia herättävä katselukokemus, joka jää myllertämään mieleen pidemmäksi aikaa. 


                              ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

   Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Irlantilainen toivomus (2024)

Harold Fryn toiveikas taival