Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä

                            


Nälkäpeli-trilogian esiosa kertoo Coriolanus Snown tarinan: millainen hän oli nuorena miehenä ja miten hänestä kehittyi Capitolin pelätyin mies. Dystopia, jossa nuoret joutuvat taistelemaan henkensä edestä, on höystetty rakkaustarinalla ja mysteerilopulla.


Ohjaaja: Francis Lawrence

Käsikirjoitus: Michael Lesslie, Michael Arndt

Näyttelijät: Tom Blyth, Rachel Zegler, Hunter Schafer, Jason Schwartzman, Viola Davis, Peter Dinklage, Josh Andrés Rivera

Lajityyppi: toiminta / seikkailu 

Kesto: 2 t 37 min


Suzanne Collins kirjoitti Nälkäpeli-trilogian vuosina 2008-2010, jotka paisutettiin neljän elokuvan mittaiseksi saagaksi. Pääroolissa nähtiin huikea Jennifer Lawrence ja ohjaajana hääri uuden esiosan tapaan Francis Lawrence. Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä -kirja ilmestyi vuonna 2020, joten elokuvan tekoon on ryhdytty oitis.

Muistan kuinka odotin trilogian viimeisintä osaa saapuvaksi kirjana vuonna 2010, sillä muut osat olivat tehneet suuren vaikutuksen. Suosikkini elokuvista on ehdottomasti ensimmäinen osa. Tietynlainen uutuudenviehätys on siinä läsnä eikä tarina ole edennyt vielä perinteisemmän taistelu -ja sotaelokuvan tyyliin niin kuin viimeisissä osissa.

Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä kertoo ajasta 65 vuotta ennen Katniss Everdeenin osallistumista Nälkäpeliin. Ideana koko dystooppisessa tarinassa on se, että Panem -niminen diktatuuri, joka on rakennettu Pohjois-Amerikan paikalle, on jaettu 12:een vyöhykkeeseen. Mitä suurempi vyöhykkeen luku on, sitä köyhemmissä oloissa ihmiset elävät. Capitol eli pääkaupunki sen sijaan kukoistaa rikkaiden nauttiessa etuoikeuksistaan. Tätä kaikkea hallitsee presidentti Coriolanus Snow, joka tunnetaan julmuudestaan. Uusin esiosa kertoo Coriolanuksen taustatarinan.



Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, etsivät ruokaa synkässä ja köyhässä kaupungissa nähden karmivia asioita. He ovat sisarukset Coriolanus ja Tigris Snow, jotka asuvat isoäitinsä kanssa vanhempiensa kodissa näiden kuoltua. Vaikka nälkä ja häätö asunnosta uhkaavat ulkoisesti rikkaiden oloisia Snown sukuhaaran edustajia on Coriolanus tehnyt erinomaista työtä opinnoissaan ja odottaa saavansa Plinth -palkinnon ja rahaa, jolla nostaa perheensä takaisin vaurauden piiriin. 

Ikäväksi yllätyksekseen Coriolanus saa kuulla, että palkintoa ei jaeta parhaalle oppilaalle vaan sille, joka on paras Nälkäpelin ohjaaja. Hän saa ohjattavakseen vyöhykkeeltä 12 Lucy Grayn, jonka erityistaito on laulaminen. Snow huijaa pelissä pariinkin otteeseen ja auttaa Lucyn voittoon epärehellisin keinoin. Hänet häädetään vartijaksi toiveidensa mukaisesti Lucyn vyöhykkeelle ja nuoret kohtaavat toisensa uudelleen ja rakastuvat. Loppu ei kuitenkaan ole näille kahdelle onnellinen Lucyn kadotessa ja Snown muuttuessa hiljalleen vihaisen isänsä kaltaiseksi tappajaksi.



Uusin elokuva Nälkäpeli -saagassa jatkaa tutun turvallisella tyylillä ohjaaja Francis Lawrencen hyppysissä. Silti tuntuu, että kyseessä on vanhan lämmittely eikä ’Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä’ saavuta sellaista hypetystä kuin aiemmat osat. Kenties nyt uusi sukupolvi löytää Nälkäpelien pariin, mutta koin, että edellisestä elokuvasta on kulunut liikaa aikaa ja ainakin oma innostukseni oli päässyt hiipumaan. Myös elokuvan kesto on liian pitkä ja sisällöltään täyteen ahdettu. Olisiko ollut kuitenkin parempi jakaa elokuva kahteen osaan? 

Tom Blyth (The Gilded Age) vakuuttaa karismaattisena Coriolanuksena ja saa pidettyä katsojan kiinnostuksen yllä. Sen sijaan Lucy Grayta näyttelevä Rachel Zeigler tuntuu karanneen väärään elokuvaan ja hänen sirkusmaailmaa henkivä mekkonsa ei helpota tilannetta. Zeigler on todella taitava laulaja, mutta sopii paremmin musikaaleihin missä hänet on nähty pari vuotta sitten Spielbergin uudelleenfilmatisoidussa West Side Storyssa. Suorastaan kaipasin Jennifer Lawrencen vähäeleistä vaikuttavuutta ja vaikka hän ei ole laulaja niin Lawrencen versio ’The Hanging Tree’ -kappaleesta kuulostaa aidommalta ja rosoisemmalta kuin Zeiglerin tulkinta. Tuntui, että lauluesityksiä oli ylipäänsä liikaa elokuvassa vaikka musiikki-ihminen olenkin. Viola Davis ei tunnu tekevän huonoja roolisuorituksia eikä tee nytkään tohtori Gaulina, joka kehittelee laboratoriossaan Nälkäpelin julmuuksia. 

’Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä’ on visuaalisesti nykyajan vaatimusten mukainen toimintaseikkailu, mutta jättää laimean jälkimaun. Saa nähdä onko tarinalle vielä tulossa jatkoa kirjan ja elokuvan muodossa ja jos niin toivottavasti siihen ei mene yhtä kauan kuin nyt.


                                  ⭐️⭐️⭐️

      Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Harold Fryn toiveikas taival

Sarjasuositus: Blue Lights -Belfastin poliisit