Kuukausileffa: Sweet November

                     

Marraskuun pimeiden iltojen elokuvaksi valikoitui romanttinen draama, jossa työnarkomaani mainosmies kohtaa erikoisen ehdotuksen esittävän naisen. Marraskuusta tulee hetkessä suloisempi ennen katkeraa loppua.

Ohjaaja: Pat O’Connor

Käsikirjoitus: Kurt Voelker

Näyttelijät: Charlize Theron, Keanu Reeves, Jason Isaacs, Greg Germann

Lajityyppi: romanttinen draama

Kesto: 2 t

Nelson Moss on mainosmies, joka suhtautuu työhönsä pakkomielteisesti eikä tyttöystävä Angelicalle jää liiemmin aikaa. Ajokorttikin on kuivumassa ja Nelsonin täytyy käydä uusimassa kirjallinen koe päästäkseen taas auton rattiin. Kokeen aikana hän yrittää saada apua vaalealta, hieman homssuiselta Sara Deeverilta, joka jää kiinni puhumisesta ja reputtaa kokeen. Neuvokas nainen päätyy pyytämään Nelsonia kuukaudeksi asumaan kanssaan, jotta tämä voisi muuttaa hänen elämänsä paremmaksi (ja saisi tarvittaessa autokyydin). 

Mokattuaan ison asiakkaan mainostilauksen ja tyttöystävän jätettyä Nelsonin hän päätyy tarttumaan Saran ehdotukseen. Pari muuttaa saman katon alle, viettää aikaa Saran ystävien ja isättömän naapurinpojan kanssa, jolle Nelsonista tulee tärkeä henkilö. Hiljalleen pariskunta rakastuu toisiinsa ja Nelson kosii Saraa. Tämä ei suostu salaisuutensa vuoksi: Sara on kuolemansairas eikä halua, että Nelson näkee hänen kärsivän. Marraskuun lopusta tuleekin hyvin katkeransuloinen. 

Kyseessä on Charlize Theronin ja Keanu Reevesin toinen yhteinen elokuva sitten vuoden 1997 ’Paholaisen asianajajan’, jossa he näyttelivät myös pariskuntaa. Olin itse asiassa unohtanut tämän yhteistyön tyystin vaikka kyseessä on viihdyttävä elokuva. ’Sweet November’ eli suomeksi Suloinen Marraskuu ei ole lähellekään niin onnistunut kokonaisuus ja siitä tulikin floppi. Elokuva perustuu löyhästi samannimiseen elokuvaan vuodelta 1968. Harmillisesti pääparin välillä ei tunnu tällä kertaa olevan kemiaa ja tarina on juonikuvioiltaan heppoinen, epäuskottava ja laskelmoitu. Kaksi enemmän ja vähemmän sairasta hahmoa löytää toisensa, mutta heidän suhteensa ei tunnu rakkaudelta vaan joltakin kieroutuneelta riippuvuussuhteelta. Irlantilainen ohjaaja Pat O’Connorin uran toiseksi viimeinen elokuva sai kolme Razzie -ehdokkuutta huonoimmasta nais -ja miespääosasta sekä uudelleenfilmatisoinnista mitä en ihmettele.

Nelsonin hahmo on tyypillisen kliseinen työstään addiktoitunut mies, joka herää huomaamaan mikä elämässä on oikeasti merkityksellistä ja löytää omasta mielestään rakkauden. Sara sen sijaan tuo mukanaan käänteen salaisuutensa muodossa. Hän ei olekaan pelastava enkeli huvin vuoksi vaan koska ei pysty olemaan sitä itselleen. Pääosarooleja mielenkiintoisammaksi hahmoksi nousee Jason Isaacsin esittämä Chaz Watley, menestynyt mainosmies, joka on vapaa-ajallaan transvestiitti Cherry. Hänessä on kosolti särmää, lämpöä ja aitoutta ja Isaacsin näytteleminen ilahduttaa.

Elokuvan musiikkivalinnoista kiinnitin huomiota etenkin Enyan ’Only Time’ -kappaleeseen, joka tuntui hyvin päälleliimatulta ja epäsopivalta. Se ei istu elokuvan tunnelmaan eikä tarinaan, joka ei ole mikään vuosituhannen rakkaudenosoitus. Oikeastaan en tiedä sopiiko Enyan tuotanto varsinaisesti mihinkään elokuvaan sen uniikin tyylin vuoksi (poikkeuksena Lord of the Rings -saagaa varten sävelletty ’May it be’), mutta tähän elokuvaan ei ainakaan.

’Sweet November’ on keskinkertainen draama, joka ei vakuuta romantiikallaan eikä muuten taitavat näyttelijät saa puhallettua hölmöön tarinaan henkeä. Olisi kiinnostavaa katsoa 60-luvun elokuvaversio vertailun vuoksi vaikka siinä on juonellisia eroja. Niin ja yksityiskohtana mainittakoon, että ’Sweet November’ on valittu 100 nautittavimman huonon elokuvan joukkoon. Katkeransuloista sekin. 

  

                                    ⭐️⭐️

     Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org