Kuukausileffa: Sweet November
Marraskuun pimeiden iltojen elokuvaksi valikoitui romanttinen draama, jossa työnarkomaani mainosmies kohtaa erikoisen ehdotuksen esittävän naisen. Marraskuusta tulee hetkessä suloisempi ennen katkeraa loppua.
Ohjaaja: Pat O’Connor
Käsikirjoitus: Kurt Voelker
Näyttelijät: Charlize Theron, Keanu Reeves, Jason Isaacs, Greg Germann
Lajityyppi: romanttinen draama
Kesto: 2 t
Nelson Moss on mainosmies, joka suhtautuu työhönsä pakkomielteisesti eikä tyttöystävä Angelicalle jää liiemmin aikaa. Ajokorttikin on kuivumassa ja Nelsonin täytyy käydä uusimassa kirjallinen koe päästäkseen taas auton rattiin. Kokeen aikana hän yrittää saada apua vaalealta, hieman homssuiselta Sara Deeverilta, joka jää kiinni puhumisesta ja reputtaa kokeen. Neuvokas nainen päätyy pyytämään Nelsonia kuukaudeksi asumaan kanssaan, jotta tämä voisi muuttaa hänen elämänsä paremmaksi (ja saisi tarvittaessa autokyydin).
Mokattuaan ison asiakkaan mainostilauksen ja tyttöystävän jätettyä Nelsonin hän päätyy tarttumaan Saran ehdotukseen. Pari muuttaa saman katon alle, viettää aikaa Saran ystävien ja isättömän naapurinpojan kanssa, jolle Nelsonista tulee tärkeä henkilö. Hiljalleen pariskunta rakastuu toisiinsa ja Nelson kosii Saraa. Tämä ei suostu salaisuutensa vuoksi: Sara on kuolemansairas eikä halua, että Nelson näkee hänen kärsivän. Marraskuun lopusta tuleekin hyvin katkeransuloinen.
Kyseessä on Charlize Theronin ja Keanu Reevesin toinen yhteinen elokuva sitten vuoden 1997 ’Paholaisen asianajajan’, jossa he näyttelivät myös pariskuntaa. Olin itse asiassa unohtanut tämän yhteistyön tyystin vaikka kyseessä on viihdyttävä elokuva. ’Sweet November’ eli suomeksi Suloinen Marraskuu ei ole lähellekään niin onnistunut kokonaisuus ja siitä tulikin floppi. Elokuva perustuu löyhästi samannimiseen elokuvaan vuodelta 1968. Harmillisesti pääparin välillä ei tunnu tällä kertaa olevan kemiaa ja tarina on juonikuvioiltaan heppoinen, epäuskottava ja laskelmoitu. Kaksi enemmän ja vähemmän sairasta hahmoa löytää toisensa, mutta heidän suhteensa ei tunnu rakkaudelta vaan joltakin kieroutuneelta riippuvuussuhteelta. Irlantilainen ohjaaja Pat O’Connorin uran toiseksi viimeinen elokuva sai kolme Razzie -ehdokkuutta huonoimmasta nais -ja miespääosasta sekä uudelleenfilmatisoinnista mitä en ihmettele.
Kommentit
Lähetä kommentti