White Christmas

                         

Jouluhulluus iski taas ja tartuin vuoden 1954 klassikkoon ’White Christmas’, joka on musiikin täyteinen joulunajan rakkaustarina. Ja kyllä virtasi kyyneleet loppuhuipennuksessa! 

Ohjaus: Michael Kurtiz

Käsikirjoitus: Norman Krasna, Norman Panama, Melvin Frank

Näyttelijät: Bing Crospy, Danny Kaye, Rosemary Clooney, Vera-Ellen, Dean Jagger

Lajityyppi: Musikaali / komedia

Kesto: 2 t

Kapteeni Bob Wallace ja sotamies Phil Davis esiintyvät 151. divisioonan sotilaille jouluaattona 1944 toisen maailmansodan pauhujen keskellä rintamalla. Jo heti alkuun koetaan liikuttava hetki, kun entinen Broadway-tähti Wallace tulkitsee herkästi elokuvan nimikappaleen ’White Christmas’ sotaväen muistellessa kotia ja pyyhkiessä silmäkulmia. Wallace pelastaa Davisin hengen illan päätteeksi eikä Davis unohda muistuttaa tätä olevansa kiitollisuudenvelassa. 

Parivaljakko viihdyttää hurmioitunutta yleisöä sodan jälkeen ja suosio on huipussaan. He tutustuvat pienen huijauksen myötä Haynesin siskoksiin Bettyyn ja Judyyn, jotka ovat kauniita ja lahjakkaita esiintyjiä. Parit yhdistävät voimansa Vermontissa sijaitsevassa hiihtokeskuksessa, joka kamppailee lumen ja sitä kautta asiakkaiden puutteen kanssa. Sattumoisin Pine Tree -hotellia pyörittää heidän sota-ajan kenraalinsa Waverly ja jälleennäkeminen on hämmentynyt, mutta iloinen. 

Wallace ja Davis päättävät auttaa kenraalia saamaan turisteja Vermontiin hittimusikaalinsa ’Playing Aroundin’ avulla. Haynesin sisarukset ovat osa ohjelmaa ja samalla Wallacen ja Bettyn tunteet toisiaan kohtaan lämpenevät. Väärinkäsitys aiheuttaa kuitenkin mutkia pariskunnan suhteeseen. Wallace ja Davis haluavat yllättää kenraali Waverlyn jouluaattona kutsumalla entiset 151. divisioonan sotilaat paikalle Vermontiin ja tästä muodostuu elokuvan koskettava loppukohtaus. Ja tottakai rakkaussuhteiden kiemuratkin selviävät parhain päin lopuksi. 

’White Christmas’ -elokuvan musiikista vastasi Irving Berlin, jonka käsialaa ovat kaikki laulut. Nimikkokappale voitti parhaan laulun Oscarin vuonna 1942 elokuvasta Holiday Inn, jossa sitä käytettiin ensimmäisen kerran. Se on etuoikeutetusti upein kappale, mutta myös useampaan kertaan toistuva ’Sisters’ on mainio ja ’The Old Man’ herkistää.  

Elokuvan laulu- ja tanssiesitykset ovat huikeita ja tuovat tekijöidensä lahjakkuuden hienosti esiin. On myös selvää kenen parasta osaamista on laulaminen (mm. Rosemary Clooney) ja kenen tanssiminen (itseoikeutetusti Vera-Ellen). Tarina pursuaa sentimentaalisuutta ja loppukohtaus onkin oikein överi, mutta pakko myöntää, että suorastaan vollotin. 

Elokuvan tarina on hieman hölmö ja epäuskottava etenkin jouluaattoyllätyksen osalta, mutta toisaalta joulun henki ja pyyteetön antamisen ilo näyttäytyvät tässä musikaalissa hienosti. Jos 50-luvun glamour, musiikki ja tunteellisuus iskevät niin tässä sopiva ehdokas joulufiilistelyyn.

                                ⭐️⭐️⭐️⭐️

       Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org