Kuolleet lehdet

                    


Aki Kaurismäen 20. elokuva, työläistrilogian jatko-osa ja Cannesin elokuvafestivaaleilla tuomariston palkinnon voittanut teos sai tänään vihdoin ensi-iltansa. Suomen Oscar-ehdokkaaksi odotetusti valittu ’Kuolleet lehdet’ hurmasi ja nousi suosikikseni Kaurismäen tuotannosta. 


Ohjaaja: Aki Kaurismäki

Käsikirjoitus: Aki Kaurismäki

Näyttelijät: Alma Pöysti, Jussi Vatanen

Lajityyppi: draamakomedia

Kesto: 1 t 21 min


Ansa ja Holappa, tarinan duunarit, tekevät monenlaisia matalapalkkaisia töitä ja kohtaavat elämässään erinäisiä haasteita: kodittomuutta, työttömyyttä, rahattomuutta, yksinäisyyttä ja ongelmia alkoholin kanssa. He tapaavat sattumalta karaokebaarissa ja mieltyvät toisiinsa. Monen mutkan ja väärinkäsityksen jälkeen elämä näyttää heille vihreää valoa. Kyseessä on sympaattinen ja ajaton rakkaustarina. 

’Kuolleet lehdet’ on kenties jo nyt Aki Kaurismäen kansainvälisesti menestynein elokuva. Cannesin kolmannen sijan lisäksi elokuva voitti elokuussa arvostetun Fibresci-palkinnon, joka on kansainvälisten kriitikoiden myöntämä palkinto vuoden parhaalle elokuvalle. Ensi vuoden alkupuolella jännitetään sitten mahdollista Oscar-ehdokkuutta.  

Kaurismäen työläistrilogiaan kuuluvat ’Varjoja paratiisissa’ (1986), ’Ariel’ (1988) ja ’Tulitikkutehtaan tyttö’ (1990). Vähäeleisyys, lakoninen dialogi, runsas tupakanpoltto, iskelmä -ja rockmusiikki sekä omaperäinen huumori ovat Aki Kaurismäen tyylin kivijalat. Hänen elokuvissaan kiteytyy suomalainen sielunmaisema ytimekkäällä tavalla. Työläistrilogiassa tai kuten Kaurismäki itse kutsuu ’luuseritrilogiassa’ tavalliset duunarit kaipaavat rakkautta ja hyvää elämää joutuen kuitenkin usein hankaluuksiin. Samat ainekset ovat nähtävissä myös ’Kuolleet lehdet’ -elokuvassa.



Auteur-ohjaaja Kaurismäki on paitsi käsikirjoittanut elokuvan myös toiminut yhtenä tuottajista. Ajankuva sekoittaa hämmentävästi nykyaikaa ja mennyttä. Seinäkalenterissa lukee vuosi 2024, kännykät ja eurot ovat käytössä ja Maustetytöt keikalla baarissa. Lavastus ja puvustus sen sijaan ovat kuin 60-70-luvuilta. Radiosta kuuluvat uutiset kertovat karusti Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Kaurismäki on tunnettu poliittisista kannanotoistaan eikä epäröi tuomita ympärillä tapahtuvia vääryyksiä. Rakkaustarina sopii siis tähän(kin) aikaan maailman tapahtumat huomioiden ja on tarpeen kenties enemmän kuin koskaan. 

Aki Kaurismäellä on oma vahva tyylinsä, josta hän pitää tunnollisesti kiinni ja toisaalta, mitä sitä toimivaa konseptia muuttamaan. Yksi tyyliä ylläpitävä elementti on kuvaus, sillä Kaurismäki käyttää samaa kuvaajaa Timo Salmista. Tämä viiden Jussi-palkinnon voittaja on saanut pystin viimeisimpänä vuonna 2011 Kaurismäen ’Le Havre’ -elokuvasta ja jatkaa moitteettoman varmaa työtä.

Elokuvasta voi bongata monia mielenkiintoisia yksityiskohtia: vanhoja elokuvajulisteita ja toisaalta Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin mainoksen, Karaokeparatiisi -dokumentista tutuksi tulleen karaoke-emännän Evi Salmelinin ja Sodankylän elokuvafestivaalin johtajan Timo Malmin yhtenä baarin ulkopuolella seisovista miehistä. Oikein innostuin tarkastelemaan jokaista näkemääni detaljia.

’Kuolleet lehdet’ sisältää runsaasti musiikkia ja valinnat ovat ilahduttavan monipuolisia ja kansainvälisiä. Tsaikovskista Schubertin Serenadeen ja suomalaisesta tangosta Hurriganesiin ja Rauli ’Badding’ Somerjokeen (kahdesti). Musiikki myötäilee tapahtumia onnistuneesti ja luo mainiosti tunnelmaa. 

Alma Pöysti ja Jussi Vatanen ovat sisäistäneet Kaurismäen tyylin hienosti ja onnistuvat rooleissaan dialogin ja ohjaajan antamissa puitteissa. Sympaattisin hahmo on ehdottomasti koira nimeltään Chaplin, jonka saama Juryn erikoismaininta Cannesissa on täysin ansaittu. Koira on Kautismäen oma portugalilainen löytökoira Alma. 

’Kuolleet lehdet’ on taattua Kaurismäen laatua, joka paitsi koskettaa myös naurattaa. Elokuvasta jäi onnellinen ja lämmin mieli ja toivon totisesti sen saavan paljon katsojia. 



                               ⭐️⭐️⭐️⭐️

                            Kuvat: imdb.com
               Tiedot: imdb.com ja wikipedia.org

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Harold Fryn toiveikas taival

Sarjasuositus: Blue Lights -Belfastin poliisit