Uusi harrastukseni: Leffakerho

                  


Eilen koitti odotettu päivä, sillä Järvenpään opiston leffakerho aloitti syyskautensa. Nyt minäkin olen yksi sen jäsenistä! Olen tiennyt kerhosta jo parin vuoden ajan, mutta tänä vuonna olosuhteet olivat viimein otolliset osallistua. Syyskauden paikat varattiin nopeasti loppuun eli innokkaita elokuvienystäviä löytyy. Leffat esitetään Järvenpään Studio 123:n ykkössalissa, johon mahtuu melkein parisataa ihmistä. Suurin osa katsojista oli lähemmäs eläkeikää olevia, mutta joukkoon mahtui myös nuorison edustajia. Meidät vastaanotti salissa elokuva -ja jazzmusiikki mikä loi mukavan rentoa tunnelmaa. 

Leffakerhoa vetää Timo Malmi, toimittaja, elokuvakriitikko ja Sodankylän elokuvajuhlien johtaja. Hän esittelee elokuvat aina lyhyesti ennen niiden katsomista ja saamme myös mukaamme esitteet kustakin elokuvasta. Lisäksi meille jaettiin myös kortti, jolla tunnistaudutaan kerhon jäseneksi. 



Tämän syksyn aikana katsotaan seuraavat leffat:

Rinnakkaiset äidit (2022)

EO (2022)

Kupla! (2022)

Merry Christmas, Mr. Lawrence! (1983)

Benedetta (2021)

Kutsumus (2022)

Kikka! (2022)

Kuolemaantuomittu on karannut (1956)

Triangle of Sadness (2022)

Ruusujen aika (1969)

The Card Counter (2021)

2001: Avaruusseikkailu (1968)

Tämä maa (2022)


Kolmen elokuvan osalta on tiedossa tekijävierailu mikä kiinnostaa luonnollisesti paljon! Toivotaan, että nämä vierailut myös toteutuvat. Ensi viikolla saamme lisätietoa asiaan liittyen.

Olen nähnyt syksyn kolmestatoista elokuvasta entuudestaan neljä, mutta se ei haittaa. Esimerkiksi Stanley Cubrikin 2001: Avaruusseikkailu on klassikko, joka on mahtavaa nähdä ensimmäistä kertaa valkokankaalta. Lisäksi tykkäsin kovasti Kikka!-elokuvasta, jonka vuokrasin kotona, joten en ole vielä nähnyt sitä leffateatterissa. 

Muistaakseni yli 50 vuotta kokoontunut kerho on alkuaikojen kolmesta jäsenestä kasvanut melkoisesti ja nytkin kurssille on jonossa edelleen 40 henkeä. Jos kevätkausi kiinnostaa kannattaa ilmoittautua pikimmiten mukaan. 

Ensimmäinen leffakerhon kokoontuminen oli oikein mieluisa kokemus ja Pedro Almodovarin Rinnakkaiset äidit -elokuva oli hieno ja koskettava. Tuntuu hyvältä kuulua joukkoon, jolle elokuvat ovat intohimo. Odotan jo innolla ensi viikon elämystä! 






 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Irlantilainen toivomus (2024)

Harold Fryn toiveikas taival