4 elokuvaa ystävyydestä

Ystävänpäivän kunniaksi haluan vinkata neljä erilaista tarinaa ystävyydestä. Mukana on sekä Oscar-ehdokkaita että Oscar-voittaja ja ylipäänsä hienosti näyteltyjä, koskettavia elokuvia. Hyvää ystävänpäivää blogini lukijoille! 

                         

1. Waiting to Exhale (1995)

Ysärin naistenleffa, joka yhdistää upean näyttelijäkvartetin: Angela Bassettin, Whitney Houstonin, Loretta Devinen ja Lela Rochonin. Jokaisella elokuvan naishahmolla on omat kimurantit rakkaussuhteensa, mutta yksi mikä säilyy on vankka ystävien tuki ja turva. Terry McGillanin samannimiseen romaaniin perustuva elokuva oli kaupallinen menestys ja Forest Whitakerin ohjaustyölle oli suunnitteilla jatkoa, mutta Whitney Houstonin kuolema vuonna 2012 vesitti jatko-osan. Nautin elokuvan naishahmojen samanaikaisesta herkkyydestä ja vahvuudesta ja myönnettäköön, että kyseessä on vanha kunnon romanttinen hömppäleffa. Sellaisia tarvitaan aika ajoin. ’Exhale (Shoop Shoop)’ -laulu, jonka Houston esittää, kruunaa filmin.  

2. The Banshees of Inisherin (2022)

Tämä yhdeksän Oscar-palkinnon ehdokas on tarinaltaan kiinnostava, sillä se kertoo parhaiden ystävysten äkillisestä välirikosta. Colm (Brendan Gleeson) päättää eräänä päivänä ettei halua olla enää Padraicin (Colin Farrell) ystävä, koska ei pidä tästä. Padraic, hieman yksinkertainen kaveri, ei sulata ystävänsä päätöstä ja Colm puolestaan päätyy äärimmäiseen ratkaisuun todistaakseen olevansa tosissaan. Miten ystävyyden lopulta käy jää arvoitukseksi. Loistava näyttelijäkaarti, upeat jylhän vehreät Irlannin maisemat, jännittävä ja persoonallinen musiikki sekä suloiset eläinkaverit (Jenny aasi!) yhdistyvät ohjaaja-käsikirjoittaja Martin McDonaghin käsissä kiinnostavaksi ja useita katselukertoja kestäväksi kokonaisuudeksi. 

3. Close (2022)

Cannesin elokuvafestivaalin Grand Prix -palkinnon voittanut ja parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar -palkintoehdokkuuden saanut kasvutarinadraama kahdesta teini-ikäisestä ystävyksestä on surullinen katselukokemus. Koulukavereiden mielestä liian läheisiä olevat Léo ja Rémy alkavat itsekin epäillä ystävyyttään ja samalla etääntyvät toisistaan. Tämä johtaa hirvittävän traagiseen lopputulokseen. Elokuva herättää pohtimaan ihmisten kapeakatseisuutta ja ymmärtämättömyyttä ja toisaalta myös sitä miten eroamme herkkyydessämme ja tarpeessamme kokea hyväksyntää. Luottamus on ihmissuhteissa kaiken perusta ja jäin toivomaan, että voi kun pojat olisivat puhuneet toisilleen tai vanhemmilleen. Ohjaaja Lukas Dhont on tavoittanut jotain hyvin tärkeää ihmisyydestä ja nuoret näyttelijät onnistuvat tulkitsemaan upeasti ihmisenä kasvamisen kipuilun. 

5. Poika, myyrä, kettu ja hevonen (2022)

Elokuva voitti parhaan lyhytanimaation Oscar -palkinnon vuosi sitten. Se perustuu Charlie Mackesyn suosittuun samannimiseen kirjaan ja sen on ohjannut Peter Baynton ja Charlie Mackesy. ’Poika, myyrä, kettu ja hevonen’ on neljän odottamattoman ystävyksen matka kohti kotia. Poika on eksynyt keskelle lumista talvimaisemaa ja kohtaa kolme eläintä, joista muodostuu toisistaan huolehtiva nelikko. Animaatio vastaa kysymykseen mikä on koti: onko se fyysinen rakennus ja paikka vai ne ympärillämme olevat, jotka rakastavat meitä pyyteettömästi? 

Animaatio on jumalaisen kaunista katsottavaa ja  harmonisen rauhaisa tunnelmaltaan. Eläimet käyttäytyvät luonteelleen ominaisesti, mutta kaiken ympärillä leijuu silti hyvyys ja lempeys. Jokaisella eläimellä on elämän viisautta jaettavanaan ja pojan ihmetellessä maailmaa osuu hänkin asian ytimeen kuten huomiossaan ”joutenolo ystävien kanssa ei ole turhanpäiväistä” tai ”eikö olekin outoa, että näemme vain ulkopuolellemme, mutta lähes kaikki tapahtuu sisäpuolella?” Esteettinen ja ajatuksia herättävä elämys. 

Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org