Ohjus (2024)

                            


Tositapahtumiin pohjautuva Miia Tervon toinen pitkä elokuva on yllättävän ajankohtainen ja monisävyinen draamakomedia. Viime perjantaina ensi-iltaan tulleen ’Ohjuksen’ pääosan esittäjä Oona Airola sai palkinnon roolistaan Göteborgin elokuvafestivaaleilla. 


Ohjaus: Miia Tervo

Käsikirjoitus: Miia Tervo

Näyttelijät: Oona Airola, Pyry Kähkönen, Hannu-Pekka Björkman, Kai Lehtinen, Jarkko Niemi, Sakari Kuosmanen, Tommi Korpela

Lajityyppi: draamakomedia

Kesto: 1 t 54 min


Tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun Lappiin, jossa sattui ohjusselkkaus Neuvostoliiton maaliohjuksen eksyttyä Suomen puolelle ja syöksyttyä Inarijärveen. Tapaus kiinnosti kovasti paitsi kotimaan myös ulkomaan lehdistöä. Aihepiiri on osoittautunut pelottavan ajankohtaiseksi. Ohjaaja-käsikirjoittaja Miia Tervo (Aurora 2019) on kirjoittanut tarinaan mukaan fiktiivisen, voimaantumisen kokevan naishahmon, josta nousee tietyllä tapaa elokuvan sankari.

Elokuva alkaa hykerryttävän mainiolla kohtauksella. Kahden lapsen yksinhuoltaja Niina Kuittinen on hakemassa metsän umpihangessa joulukuusta perheen joulunviettoa varten ja ajaessaan kotiin hän huomaa yhtäkkiä peräkärryn irroneen ja viilettävän vauhdilla ohi osuakseen Lapin Sanomat -toimituksen ikkunaan. Maksaakseen velkansa kalliista ikkunanvaihdosta Niina pääsee töihin lehteen käytännössä ilman mitään kokemusta alasta. Hän on kuitenkin nopea oppimaan ja saa vihiä mielenkiintoisesta jutusta, neuvostoliittolaisten ohjuksesta. Niina innostuu toden teolla tutkimaan aihepiiriä, jopa pakkomielteisyyteen asti. Samalla hän ihastuu armeijan leivissä työskentelevään nuorukaiseen ja joutuu selvittämään välinsä väkivaltaisen ex-miehensä kanssa. 

’Ohjus’ kuljettaa rinnakkain kahta juonta, joista ohjus on selvästi toissijainen suhteessa Niinan tarinaan. Alun kepeästä tunnelmasta päädytään loppupuolen ahdistavaan parisuhdeväkivallan kuvastoon vaikka elokuvan lopussa onkin läsnä toiveikkuus ja uuden ajan alku. Elokuva sisältää melkoisen laajan tunneskaalan huvituksesta pelkoon ja jäin pohtimaan oliko se liikaa. Minulle jäi elokuvan jälkeen aika raskas tunnelma ja olisin ehkä toivonut kevyempää loppuosaa. Tietty epätasaisuus verottaa muuten onnistunutta kokonaisuutta. 



Niinan hahmo osoittautuu läheisriippuvaiseksi, itseään ja olemassaoloaan anteeksi pyyteleväksi naiseksi, joka haluaa muuttua jämäkämmäksi, itseään ja rajojaan kunnioittavaksi ihmiseksi. Oona Airola näyttelee Niinan roolin uskottavasti ja sai ansaitusti parhaan näyttelijän palkinnon Göteborgin elokuvafestivaaleilla. Itselleni Niinan hahmo oli hieman ärsyttävän alleviivattu ja yksiuloitteinen vaikka hän lopulta rohkaistui pitämään puoliaan. Muista hahmoista on mainittava Hannu-Pekka Björkmanin esittämä Esko, Lapin Sanomien pitkätukkainen päätoimittaja, joka vastaa elokuvan humoristisista heitoista. Björkman onnistuu jälleen kerran roolissaan loistavasti vaikka hahmo on kuin Putous-ohjelmasta karannut. 

Elokuvassa innostaa sen ajankuva, jossa etenkin puvustus ja kasarimusiikki loistavine kappalevalintoineen ilahduttavat ja luovat tunnelmaa. Edes kliseiseltä tuntunut Alphavillen ’Forever Young’ ei haitannut vaan sopi kohtaukseensa hyvin. 

Tiivistäisin elokuvan sanoman tekijän intentiosta tietämättä niin, että meidän tulee yksilöinä ja kansana päättää miten haluamme meitä kohdeltavan. Omanarvontunne ja omien rajojen kunnioittaminen ovat merkityksellisiä ja elintärkeitä asioita. ’Ohjus’ ansaitsee runsaan katsojamäärä, joten kannattaa hakeutua leffateatteriin nauttimaan kotimaisesta osaamisesta. 


                                 ⭐️⭐️⭐️⭐️

      Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Harold Fryn toiveikas taival

Sarjasuositus: Blue Lights -Belfastin poliisit