Priscilla (2023)

                  


Sofia Coppolan elokuva esittää Priscillan ja Elviksen tarinan Priscillan näkökulmasta. Tyylikkäästi toteutettu teos ei näytä Elvistä kovin myönteisessä valossa ja haluni pelastaa Priscilla onnettomasta liitostaan hoitui lopulta onneksi hänen itsensä toteuttamana. 


Ohjaus: Sofia Coppola 

Käsikirjoitus: Priscilla Presley, Sandra Harmon, Sofia Coppola

Näyttelijät: Cailee Spaeny, Jacob Elordi, Dagmara Dominczyk

Lajityyppi: draama

Kesto: 1 t 53 min


Ohjaaja-käsikirjoittaja Sofia Coppola on erikoistunut naisnäkökulmia valottaviin elokuviin kuten ’Virgin Suicides’ (1999), ’Marie Antoinette’ ja ’The Beguiled’ (2017). Viime vuoden häikäisevän Baz Luhrmannin ’Elvis’ -elokuvan jälkeen on avioliiton toisen osapuolen tarinan vuoro ja ’Priscilla’ jatkaa menestyksekkäästi Coppolan naishahmojen galleriaa.  

Priscilla Presleyn (os. Beaulieu) ’Elvis and Me’ -elämäkertakirjaan pohjautuva elokuva näyttää Elviksen ja Priscillan tarinan alusta loppuun, ensitapaamisesta kauan kypsyneeseen eroon. Priscilla oli vain 15-vuotias tavatessaan Elviksen ja eittämättä pariskunnan kymmenen vuoden ikäero ja valtasuhteiden epätasapaino herättää kysymyksiä ja aiheuttaa vaivaantuneen olon. Yhteinen pillereiden popsinta, Elvis valitsemassa Priscillan vaatteet ja miehen dominoiva ”ura tai minä” -asenne ovat kaukana siitä kuvasta mikä itselleni oli muodostunut tästä aikakautensa superparista. 



Priscilla Presley on itse antanut siunauksensa elokuvalle ja ylistänyt Sofia Coppolaa tarinansa käsittelystä. Lisäksi hän on ollut mukana elokuvassa tuottajana. Sen sijaan edesmennyt Lisa Marie Presley, Elviksen ja Priscillan tytär, tuomitsi elokuvan pitäen sitä kostonhimoisena ja näyttävän isänsä saalistajana. Mielenkiintoinen asetelma, kun kyseessä on kuitenkin hänen äitinsä näkökulma perustuen kaiken lisäksi tämän elämäkertaan. Toki ymmärrän ettei Lisa Marie halunnut isänsä muistoa tahrattavan ja nyt nähtyäni elokuvan on selvää ettei siinä esitä Elvistä kovin mairittelevassa valossa. Huoli on siten ollut aiheellinen, mutta on hienoa, että nyt on Priscillan rohkean puheenvuoron aika. Hänen tarinansa toimii varmasti voimaannuttavana ja kannustavana esimerkkinä samanlaisen toksisen parisuhdekokemuksen omaaville.

Elokuvan ajankuva on loistavasti rakennettu. Lavastus, puvustus, maskeeraus ja musiikki luovat uskottavan miljöön tapahtumille. Suorastaan ihmettelen miksei puvustus ole saanut Oscar-ehdokkuutta, mutta toki kyseisessä kategoriassa on tunkua jo valmiiksi. Elokuvassa ei ole saanut käyttää Elviksen musiikkia, mutta ’Love Me Tenderin’ melodia kuullaan pariin kertaan instrumentaaliversiona. Muuten aikakauden musiikkia kuullaan ilahduttavan paljon ja se on ollut toimiva ratkaisu, sillä fokus pysyy paremmin Priscillan hahmossa.

’Priscilla’ on tunnistettavissa hyvin tyyliltään Sofia Coppolan elokuvaksi. Hän on tehnyt hyvin eteenpäin soljuvan teoksen, joka pysyy tunnelmaltaan herkän tasaisena äitymättä dramaattiseksi. Toisaalta elokuva tuntuu hieman tasapaksulta ja olisi kaivannut pintaa syvempää käsittelyä. Siitä jää liian kiiltokuvamainen tunnelma. Kaikkinensa ’Priscilla’ on kuin lempeä rakkauslaulu päähahmolleen ja koen Coppolan käsitellään tämäb tarinaa silkkihansikkain. 

Cailee Spaeny (Mare of Easttown, The Craft: Legacy) sai parhaan näyttelijättären palkinnon Venetsian elokuvajuhlilla syyskuussa 2023 ja vaikka Priscilla Presley povasi tälle jopa Oscar-voittoa ei ehdokkuutta tullut. Caileen roolisuoritus kannattelee koko elokuvaa ja hänessä on hiljaista ja herkkää voimaa, joka huokuu valkokankaalta. Jacob Elordi (Saltburn, Euphoria) on osuva valinta Elvikseksi ja tuntuu yllättävän luontevalta roolissaan. Etenkin puhetapa kuulostaa hyvin aidolta. 

’Priscilla’ -elokuvasta jää lopun voimaannuttavasta kokemuksesta huolimatta surullinen olo. Priscilla tuntui menettäneen monta vuotta Gracelandissa tyhjän panttina odotellessaan Elviksen puheluja. Hänestä tuli mieleen Stepfordin naiset -elokuvan täydellinen kotirouva, jonka miehensä on masinoinut toiveidensa mukaiseksi. Onneksi Priscilla sai vielä mahdollisuuden elää omanlaistaan elämää ja ansaitsee ehdottomasti tämän hienon elokuvan. 


                                   ⭐️⭐️⭐️⭐️

      Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Irlantilainen toivomus (2024)

Harold Fryn toiveikas taival