Kadotettu (Fallen) (1998)

                       


Denzel Washingtonin vähemmän nähty trilleri vuodelta 1998 sekoittaa perinteistä rikoselokuvaa, uskontoa ja yliluonnollisia ilmiöitä keskenään johtaen outoon lopputulokseen. Kadotettu (alkup. Fallen) on nyt katsottavissa Hbo Max -suoratoistopalvelussa.


Ohjaus: Gregory Hoblit

Käsikirjoitus: Nicholas Kazan

Näyttelijät: Denzel Washington, John Goodman, Donald Sutherland, James Gandolfini, Embeth Davidtz, Elias Koteas

Lajityyppi: rikos/trilleri

Kesto: 2 t 4 min


Denzel Washington on näytellyt urallaan useamman kerran poliisia (tarkalleen ottaen kolmetoista kertaa) ja näistä rooleista omat suosikkini ovat vakavasti vammautunut entinen murhatutkija Lincoln Rhyme (Luunkerääjä 1999) ja LAPD:n huumepoliisi Alonzo Harris, joka on sotkeutunut laittomuuksiin (Training Day 2001). 

Tällä kertaa hän on Philadelphian poliisin rikosetsivä John Hobbes, joka on saanut kiinni sarjamurhaaja Edgar Reesen. Tämä teloitetaan sähkötuolissa, mutta ennen kuolemaansa Hobbes tapaa murhamiehen, joka tarttuu tätä kädestä ja pitää omituisen, siansaksaksi luullun puheen, joka muistuttaa manausta. 

Hobbes alkaa tutkia parinsa Jonesyn kanssa murhasarjaa, joka muistuttaa epäilyttävän paljon teloitetun Reesen tyyliä ja poliisit epäilevät etsivänsä kopiomurhaajaa. Hobbes löytää Greta Milano nimisen naisen, jonka isää, itsemurhan tehnyttä entistä poliisia, on syytetty aikoinaan samankaltaisista okkultisista murhista. Pian Hobbes saa huomata joutuneensa tilanteeseen, jossa murhien jäljet ja epäilykset tekijästä kohdistuvat häneen.

’Kadotettu’ oli aikoinaan taloudellinen floppi ja vaikka kuinka olen katsonut Denzel Washingtonin elokuvia en ollut kuullutkaan tästä. Ilmeisesti elokuva nauttii nykyään jonkinlaista kulttisuosiota. Käsikirjoituksesta on vastannut Nicolas Kazan, jonka onnistunein työ on ’Onnen kulissit’ (Reversal of Fortune) vuodelta 1990. Elokuva, joka löytyy muuten Prime Videon valikoimasta ja sille lämmin katselusuositus. Jeremy Irons voitti elokuvasta parhaan miespääosan Oscarin. ’Kadotettu’ on yhdistelmä rikoselokuvaa, uskontoa ja yliluonnollisia tapahtumia, joista on saatu aikaiseksi epämääräinen sotku. Hetkittäin elokuva on vetävä, mutta etenkin yliluonnollisen hengen saapuessa kuvioihin muuttuu katselukokemus väkinäiseksi ja hölmöksi. Elokuvasta puuttuu älyllinen kiinnostavuus, jännitys ja ylipäänsä minkäänlainen tunneyhteys.



Ohjaaja Gregory Hoblit yrittää pitää omituisen tarinan kasassa parhaansa mukaan. Valitettavasti käsikirjoitus on vaan niin epäuskottava ettei tehtävä ole helppo. Hoblitin filmografiaan kuuluvat myös ’Alaston pelko’ (Primal Fear 1996) ja ’Fracture’ (2007), mutta tärkein ohjaustyö on tehty televisiosarjoissa kuten Hill Street Blues ja NYPD Blue. Osaamista poliisitarinoiden saralla siis löytyy.

’Kadotetun’ kuvaus on aikakaudelle tyypillistä ja erityistä huomiota herättävät yliluonnolliset elementit. Yliluonnollinen henki esitetään nimittäin elokuvassa niin, että kuva muuttuu vihertäväksi ja vääristyneeksi. Efekti on tuttu muistakin elokuvista kuten ’From Hell’ ja ’Takaa-ajettu’, joissa takaumat ja näyt esitetään vastaavan tyyppisellä tekniikalla. Tässä elokuvassa ratkaisu tuntuu hölmöltä ja kesti hetken ymmärtää mitä sillä haetaan. Toki jollain tavalla henkimaailman osuus on ollut konkretisoitava, mutta toteutus tökkii pahasti.

Denzel Washington on elokuvan kantava voima. Miksi hän on suostunut projektiin, en voi ymmärtää. Myös muihin rooleihin on saatu pätevää porukkaa kuten John Goodman, James Gandolfini ja Donald Sutherland. Heitä on ilo katsella työskentelemässä yhdessä vaikka käsikirjoitus on älytön. Washingtonin selostus eli hahmonsa Hobbsin tarinankertojan rooli tuntuu kaiken lisäksi turhalta ja järjettömältä ratkaisulta. 

Säälin myös The Rolling Stonesia, jonka hieno kappale ”Time Is On My Side” esitetään toistuvasti erilaisissa yhteyksissä jokseenkin väkinäisesti ja teennäisesti. Washington kumppaneineen joutuu itsekin lauluhommiin mikä toki luonnistuu hyvin. Tulen muistamaan kappaleen niin, että se aiheuttaa irvistyksen. 

’Kadotettu’ ei todellakaan kuulu suosikkeihini Denzel Washingtonin tuotannosta. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi ”tulipahan katsottua”. 


                                    ⭐️⭐️

     Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Irlantilainen toivomus (2024)

Harold Fryn toiveikas taival