Oscarit 2024

                   

Nyt on valvottu ja katsottu 96. kerran jaetut Oscar-palkinnot! Gaalasta muodostui rennon lämminhenkinen, koskettavia ja kantaaottavia puheita sisältävä ja myös pari yllätys mahtui mukaan mikä on aina suotavaa. Musiikillisesti ilta oli Barbien riemujuhlaa (huikea I’m Just Ken -esitys!) ja palkintoja sai eniten odotetusti Oppenheimer. 

Etukäteen jännitti miten nukkumisen kanssa sujuu ennen ja jälkeen gaalan, kun aikataulua oli aikaistettu parilla tunnilla. Ylipäänsä Oscareiden aikataulun tiivistämistä on varmasti tehty parempien katsojalukujen toivossa. Päätin, että yritän ottaa parin tunnin unet ennen gaalan alkua ja toteuma oli yksi tunti. Ei muuta kuin pirteänä ylös sohvalle ja tv auki!

Yle Teema ja Yle Areena esittivät gaalan suorana Los Angelesista ja kommentaattoreina toimi tuttuun tapaan Anna Möttölä ja J.P.Pulkkinen.

Gaala-ilta alkoi punaisen maton tunnelmilla, jossa viime vuoden shampanjanvärinen matto oli vaihdettu takaisin punaiseen. Jos mattokokeilu ei ollut onnistunut niin katsotaan mitä puoleen tuntiin typistetystä punaisen maton osiosta ollaan mieltä ensi vuotta silmällä pitäen. Koska punaisen maton osuus oli selkeästi lyhyempi niin Suomen päässä studioon ei oltu pyydetty paikalle erikseen muotikommentaattoria vaan J.P. teki debyyttinsä punaisella matolla ja hyvin meni. Punaisen maton tapahtumia kuvattiin parhaimmillaan neljällä kameralla eri paikoista, joten katsojilla ei taatusti ollut tylsää yrittäessään nähdä kaiken mahdollisen. Tämä uudistus oli ihan ok vaikka olenkin tykännyt ihastella pukuja ja kuunnella ehdokkaiden tunnelmia aiemmin enemmän. 

 

               

Klo 01.00 alkoi talkshow-juontajan ja koomikon Jimmy Kimmelin isännöimä Oscar-gaala. Kyseessä on neljäs kerta, kun Kimmeliä on pyydetty kyseiseen kunniatehtävään, joka ei aina ole helppo homma varsinkin kun ikäviä yllätyksiä saattaa tapahtua kuten Will Smith lyömässä juontaja Chris Rockia vuonna 2022. Kimmel on kyllä turvallinen valinta ja onnistui tänä vuonna mainiosti. Hän oli sopivan pisteliäs ja rennon varma konkari, joka pystyi myös reagoimaan vaivattomasti livetilanteessa. 

Oscareiden näyttämö oli kuin Poor Things-elokuvasta inspiraationsa saanut veistoksellinen maailma, joka loi näyttävät puitteet juhlaillalle. Yksi muutos, joka teki paluun vuosien jälkeen oli miten parhaiden näyttelijäsuoritusten ehdokkaat esiteltiin eli jokainen ehdokas kehuttiin aiemmin samaisen Oscarin voittaneen toimesta. Tätä tyyliä en ollut kaivannut, koska se vie aikaa, mutta toihan se tiettyä koskettavuutta lisää ja oli tällä kertaa napakan tyylikästä siirappisen sijaan. 

Oppenheimer voitti yhteensä seitsemän palkintoa eli ohjauksen, leikkauksen, kuvauksen, musiikin, miessivuosan, miespääosan ja parhaan elokuvan. Illan ykköselokuva on Christopher Nolanin mestariteos ja iloitsen suuresti, että hän voitti vihdoin Oscarin ohjauksesta, koska häneltä on tullut niin hienoja elokuvia. Myös Cillian Murphyn miespääosavoitto ilahduttaa vaikka toivoin kovasti Paul Giamattin vievän Oscarin. 

Toiseksi eniten voittoja kahmi Poor Things, joka keräsi voittoja puvustuksen, lavastuksen ja maskeerauksen kategorioissa ansaitusti, sillä elokuva on äärimmäisen visuaalinen kokemus. Toki odotin Barbien voittavan lavastuksen tai puvustuksen, mutta Poor Things oli tiedossa oleva tiukka vastus. Suurin yllätys oli, että Emma Stone voitti naispääosan mikä oli hänelle itselleenkin valtava ällistys. Voittoa kun povattiin vahvasti Lily Gladstonelle elokuvasta Killers of the Flower Moon. 

Alkuperäiskäsikirjoituksen voitto meni Anatomy of a Fall -elokuvalle mikä oli upeaa ja sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinto yllätyksellisesti ’American Fiction’ -elokuvalle, mutta se on kyllä erinomainen voittaja. Itse veikkasin Barbieta voittajaksi, mutta tälläkään kertaa Greta Gerwig ei saanut henkilökohtaisesti palkintoa vaikka hänen kolme elokuvaansa on muun muassa aikojen saatossa saanut parhaan elokuvan ehdokkuuden. Barbie -elokuva sai lopulta vain yhden Oscarin parhaasta laulusta. 

Aki Kaurismäen ’Kuolleet lehdet’ ei saanut ehdokkuutta parhaan kansainvälisen elokuvan kategoriassa, mutta täytyy sanoa, että ehdokkuudet menivät ansaitusti hienoille leffoille. Olen niin onnellinen, että brittiläinen ’The Zone of Interest’ voitti Oscarin, sillä se on kaikessa järkyttävyydessään unohtumaton elokuva. Jokaisen pitäisi nähdä tämä, sillä ihmisen julmuus on läsnä yhtä lailla nykyisyydessä kuin menneessä. Lisäksi elokuva voitti parhaan äänen Oscarin mikä oli myös todella ansaittua ja oma toiveeni.

Naissivuosa ja miessivuosa -Oscarit menivät täysin odotetusti Da’Vine Joy Randolphille ja Robert Downey Jr.:lle. Nämä voitot olivat jo pitkään selvät. 

Poika ja haikara voitti parhaan animaation Oscarin minkä veikkasin oikein ja 20 Days in Mariapol parhaan dokumentin Oscarin. On järkyttävä dokkari, joka löytyy Yle Areenasta. 

Pakko vielä mainita gaalan musiikillinen anti. Illan paras vero oli heittämällä Ryan Goslingin ’I’m Just Ken’, mikä varmuus ja spektaakkeli! Sen sijaan muisteluosuudessa (In Memoriam) kuultiin ’Con Te Partiro’ Andrea ja Matteo Bocellin tulkitsemana ja se oli aivan liian överi. Kuolleiden muistelu jäi toiseksi tanssijoiden, orkesterin ja laulajaduon mahtipontisen esityksen rinnalla. Ei onnistunut valinta.

Nyt ehkä puolentoista tunnin unien jälkeen voi todeta, että toivottavasti tästä vuodesta tulee elokuvien osalta yhtä antoisa kuin viime vuodesta. Aikataulun muutos oli itseni kannalta ihan ok, mutta tiivistäminen ei ihan mennyt rapakon takana nappiin, kun gaala venyi jälleen kerran reippaasti. Ensi vuonna uudestaan kenties uusin kuvioin tai mitä Oscar-akatemia sitten kehittääkään!