Naistenpäivän leffa: Omaa luokkaansa (1992)

                       

Lämminhenkinen ja nautittava ’Omaa luokkaansa’ (alkup. A League of Their Own) kertoo naispesäpalloilijoista, jotka viihdyttävät urheilun nälkäistä yleisöä miesten ollessa rintamalla toisen maailmansodan aikana. Loistavat näyttelijäsuoritukset ja inspiroiva tarina takaavat toimivan kokonaisuuden. 

Ohjaus: Penny Marshall

Käsikirjoitus: Lowell Ganz, Babaloo Mandell

Näyttelijät: Geena Davis, Tom Hanks, Madonna, Rosie O’Donnell, Lori Petty, Jon Lovitz, David Strathairn, Garry Marshall, Bill Pullman

Lajityyppi: urheilu/ draamakomedia

Kesto: 2 t 8 min

Hämmentävää kyllä en ollut nähnyt vuoden 1992 elokuvaa aiemmin vaikka olen Madonna-fani, mutta kun nyt vihdoin korjasin aukon sivistyksessä niin nautin elokuvasta paljon ja se oli oikein ilahduttava katselukokemus. Eikä ihme, sillä ’Omaa luokkaansa’ oli aikoinaan sekä kaupallinen menestys että hyvät arviot saanut elokuva, joka valittiin myös kansalliseen elokuva-arkistoon merkittävyytensä ansiosta. 

Eletään toisen maailmansodan aikaa. Miehet ovat sodassa ja naiset pyörittävät kotitalouksia. Chicago Cubsin omistaja Walter Harvey on huolissaan pesäpalloliigan tilanteesta sodan vuoksi ja päättää perustaa naisten liigasarjan. Pelaajia etsitään muun muassa Oregonista, jossa on käynnissä softball-liigan peli ja sieltä löytyy tarinan päähenkilöt, sisarukset Dottie ja Kit. He matkaavat lopulta juupas-eipäs-pähkäilyn jälkeen Chicagoon, jossa tutustuvat muihin pelaajiin ja tulevat valituksi liigaan. Valmentajaksi päätyy vastahakoisesti entinen pelaaja Jimmy Dugan, joka on pilannut uransa alkoholilla. 

Tarina tiivistyy naisten keskinäisiin suhteisiin ja toisaalta tiiviseen yhteisöllisyyteen, pelaamisen huumaan ja lopulta seitsemän pelin jännittävään maailmansarjaan, jossa kohtaavat The Peaches ja The Belles-joukkueet. Dottien ja Kitin välit ovat kiristyneet peliohjelman edetessä, sillä Kit kokee alemmuudentunnetta taitavan ja valovoimaisen siskonsa läheisyydessä. He päätyvät eri joukkueisiin Dottien pyynnöstä kohdaten toisensa finaaliottelussa. Pelin lopputulosta en paljasta, mutta varsinainen loppuhuipennus on, kun naispelaajat kokoontuvat vuosikymmenten jälkeen yhteen nyt jo harmaatukkaisina osallistuakseen pesäpallon Hall of Fameen, jossa on  näyttely naisista eli heistä ammattilaispesäpalloilijoina. Viimeistään tässä vaiheessa on kaivettava nenäliinat esiin, sillä yhteenkokoontuminen on koskettava hetki. 

Minulle tuli yllätyksenä se, että lopputekstejä siivittää Madonnan haikea balladi ”This Used To Be My Playground”. Toki olisi pitänyt arvata, että hän antaa myös musiikillisen panostuksensa elokuvaan näyttelijäntyönsä lisäksi, mutta tämä tieto oli silti jäänyt itseltäni pimentoon. Kappale on hieman oudossa ristiriidassa elokuvan muun musiikin kanssa, joka on kuin Disneyn Aladdin-animaatiosta kopioitua. Hans Zimmer, tuo nykyajan scorevelho, on säveltänyt fanfaarimaisen riemukkaan musiikin, joka sopii urheiluelokuvan hengennostattajaksi. 

Elokuvan tarina on Kelly Candaelen ja Kim Wilsonin käsialaa. Inspiraationa toimi Candaelen oma äiti Helen Callaghan, joka pelasi 1940-luvulla viisi  kautta ammattilaispesäpalloilijana ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Elokuvakäsikirjoituksesta vastasi puolestaan tunnettu parivaljakko Lowell Ganz ja Babaloo Mandel, joiden kynästä on syntyneet muun muassa elokuvat  ’Splash’ (1984) ja ’Edtv’ (1999). Ensin mainittu leffa sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta. ’Omaa luokkaansa’ loistaa näyttelijöiden lisäksi juuri käsikirjoituksella, joka on nokkela, hauska ja naisnäkökulmaa oivallisesti valottava. 

Elokuvan ajankuva on kiinnostava ja etenkin sukupuolirooleihin liittyvät huomiot. Naisten pelatessa ”miehistä” pesäpalloa syntyy huoli siitä, että naiset muuttuvat liian maskuliinisiksi ja sen vuoksi heidän peliasuiksi valitaan lyhyet hameet ja ulkonäön ja käytöksen tulee olla naisellisen viehkeää mitä varten naispelaajat määrätään käytöskouluun. ”Ura ja koulutus johtavat naisten miehistymiseen” onkin yksi elokuvassa kuultavissa lausahduksista kertoen paljon naisen asemasta tuohon maailmanaikaan. 

Kuusi vuotta sitten menehtynyt näyttelijä-ohjaaja Penny Marshall ohjasi urallaan seitsemän elokuvaa, joista ’Omaa luokkaansa’ oli neljäs. Ohjaajalegendan Garry Marshallin siskon filmografiaan kuuluvat lisäksi sellaiset helmet kuin ’Big -Isoksi yhdessä yössä’ (1988), ’Heräämisiä’ (1990) ja ’Rakastuin enkeliin’ (1996). Naisnäkökulma ja erilaiset kasvutarinat ovat Penny Marshallin töissä toistuvia teemoja mikä näkyy myös ’Omaa luokkaansa’ -elokuvassa. Marshall teki vain muutaman leffan, mutta sitäkin sympaattisempia ja ikimuistoisempia.

Roolitus on elokuvassa erityisen onnistunut. Geena Davis oli uransa huipulla, Tom Hanks vasta pääsemässä vauhtiin ja Madonna tekee yhden uransa parhaista näyttelijäsuorituksista. Myös muut näyttelijät Lori Pettyn johdolla tukevat hienosti tarinaa ja ohjaaja Marshallin velikin on päässyt mukaan näyttelijäkaartiin. On aina hienoa seurata laadukkaita roolisuorituksia ja tällä kertaa se ilahdutti huomattavan paljon. 

’Omaa luokkaansa’ on nimensä veroinen hyvän mielen viihdyttävä urheiluelokuva. Naisten välinen voimaannuttava ystävyys ja sisarten välinen kompleksinen, mutta aina silti rakkaudellinen suhde tekevät tästä elokuvasta loistavan naistenpäivän leffan. 

                                ⭐️⭐️⭐️⭐️

      Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org