Arvio: Asteroid City

               

     

Wes Anderson on omaperäinen ohjaaja ja yksityiskohtien mestari, jonka elokuvat ovat aina tapaus. Uusin teos ’Asteroid City’ sai ensi-iltansa Cannesin elokuvafestivaaleilla toukokuussa ja saapui Suomen teattereihin tänään 9.6.2023. Kyseessä on Andersonin yhdestoista pitkä elokuva.

Itse olen Andersonin tuotannon fani ja suosikkejani ovat ’The Royal Tenenbaums’ (2001) ja ’The Grand Budapest Hotel’ (2014). Sen sijaan viimeisin elokuva ’The French Dispatch’ (2021) oli pettymys. Ensikertalaiselle Andersonin elokuvat voivat tuntua oudoilta ja erikoisilta ja ainakin itseäni niiden nopeatempoisuus on välillä häirinnyt, kun tuntuu ettei ehdi huomata kaikkea ja pysyä juonessa mukana. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti antamaan Andersonin teoksille mahdollisuuden. 

’Asteroid City’ on Conrad Earpin näytelmä, kuvitteellinen draama, joka sijoittuu vuoteen 1955. Asteroid Cityssä vietetään vuosittaista Asteroidipäivää, jossa palkitaan junioritähtitieteilijöitä heidän merkittävistä keksinnöistään. Juhlapäivän ohjelma kuitenkin keskeytyy yllättävän ja hämmentävän tapahtuman ansiosta. Se vaikuttaa positiivisesti ihmisiä yhdistävällä tavalla. 

Elokuvan tarina on Andersonin ja kuuluisan elokuvaohjaaja Francis Ford Coppolan pojan Roman Coppolan yhteistyön tulos, jonka Anderson on muokannut käsikirjoitukseksi. Tarina on vanhanaikaisuudessaan hurmaava ja toi mieleeni vuoden 1951 elokuvan ’The Day the Earth Stood Still’ eli ’Uhkavaatimus maalle’. Elokuva tuntuu tällä kertaa helpolta katsoa ja seurata ilman, että tulee hengästynyt olo kuten ’The French Dispatchin’ kohdalla kävi. 

Odotukseni ’Asteroid Cityä’ kohtaan olivat korkealla ja tiesin, että elokuva on ainakin varsinaista silmäkarkkia ja näyttelijävalinnat parhaasta päästä. Trailerin perusteella syntynyt vaikutelma ei kuitenkaan vastannut kokemusta elokuvasta mikä kertoo vain siitä, ettei Andersonin teoksia pysty kuvailemaan tiivistetysti ja kattavasti parissa minuutissa. 

Andersonia voisi kutsua auteur-ohjaajaksi originellin ja johdonmukaisen tyylin vuoksi ja koska hän paitsi ohjaa myös käsikirjoittaa ja tuottaa elokuvansa. Hänen töissään toistuu värikäs visuaalisuus, pikkutarkkuus ja humoristinen tarinankerronta. Lavastus ja puvustus tarjoilivat tälläkin kertaa herkullisen yksityiskohtien ilotulituksen. ’Asteroid Cityn’ jokaisessa kuvassa on valtavasti katsottavaa ja huomioitavaa eikä kaikkea pysty kerralla edes havaitsemaan. Lopulta olennaisinta Andersonin elokuvissa on kuvaus, sillä se rytmittää tarinan kohtaukset ja kokonaisuuden. Kamera liikkuu sivuttain, ylös-alas ja ympäri hyvin leikittelevään tapaan ja lisäksi Anderson hyödyntää kuvasuhteita muuttamalla sitä laajakuvasta mykkäelokuvista tuttuun 4:3-suhteeseen. Nautin valtavasti ’Asteroid Cityn’ visuaalisuudesta ja se pääsee oikeuksiinsa elokuvateatterissa. 

Eittämättä elokuvan ensi minuuttien jälkeen huomasin miettiväni voisiko Anderson kokeilla tehdä toisenlaisia elokuvia, koska hän tuntuu toistavan itseään elokuvasta toiseen, mutta toisaalta kukaan muu ei tällaisia teoksia, joten miksi hänen pitäisi muuttaa tyyliään? 

Andersonille tyypilliseen tapaan elokuvan näyttelijäkaarti on runsas ja vaikuttava lukuisine Hollywood-tähtineen (muun muassa Scarlett Johansson, Bryan Cranston, Tom Hanks, Margot Robbie, Edward Norton ja Tilda Swinton). Parhaan tai minuun eniten vetoavan roolisuorituksen teki Jason Schwartzman, joka on tuttu myös Andersonin aiemmista elokuvista (etenkin Rushmore- akatemian älypää vuodelta 1998). Oli hienoa nähdä hänet taas pääroolissa. Myös hänen poikaansa Woodrow Steenbeckiä elokuvassa esittävä Jake Ryan hurmasi. Myös muut näyttelijät tekivät millintarkkaa laatutyötä. 

’Asteroid City’ on sympaattinen elokuva, joka kertoo lopulta elämän tarkoituksen ja kuoleman mysteerin pohdinnasta. Mihin kukin meistä lopulta uskoo ja että rakkaus on se voima mikä yhdistää ihmiset toisiinsa. Sydämellinen ja hassu elämys. 

                          ⭐️⭐️⭐️⭐️

              

                Kuva: imdb.com

                Traileri: youtube.com