Leffasuositus: Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun



Tämä Yle Areenasta löytyvä mustavalkoklassikko on katsottavissa vielä 15.7.2023 saakka!

Alkuperäinen nimi: Saturday Night and Sunday Morning

Ohjaus: Karel Reisz

Näyttelijät: Albert Finney, Shirley Anne Field, Rachel Roberts, Hylda Baker, Bryan Pringle

Kesto: 1 t 25 min.

’Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun’ on vuodelta 1960 ja kuuluu brittiläisten duunarielokuvien parhaimmistoon. Se perustuu samannimiseen Alan Sillitoen romaaniin, jonka pohjalta brittiohjaaja Karel Reisz (tšekkiläissyntyinen) teki toisen pitkän elokuvan ohjauksensa.

Elokuva kiinnosti minua eritoten siksi, että se on yksi ns. projektielokuvista eli kuuluu ’1001 elokuvaa, jotka jokaisen tulisi nähdä edes kerran eläessään’ -kirjan leffoihin. Olen kirjoittanut kyseisestä projektista esittelyn, joka on luettavissa linkistä:

https://www.leffahammas.com/2023/05/1001-elokuvaa-projekti.html

Albert Finneyn esittämä Arthur Seaton, karski ja kapinallinen nuorimies, on arkisin töissä sorvarina tehtaassa ja viikonloppuisin purkaa viikon paineet ryyppäämällä ja juhlimalla. Hänellä on suhde naimisissa olevan perheenäidin Brendan (Shirley Anne Field) kanssa, jonka aviomies on Arthurin työkaveri. Lisäksi Arthur liehittelee nuorta ja hieman naiivi naista Doreenia (Rachel Roberts), johon kiinnitti huomionsa ravintolassa. 


      ”Olen taipumaton kaivospölkky, joka haluaa tuopin.” -Arthur-


’Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun’ voitti ansaitusti Baftan eli parhaan brittielokuvan palkinnon. Se on kiihkeä kuvaus nuoruuden vimmasta ja ilmentää hienosti elämää luokkayhteiskunnassa. Arthur kapinoi vanhempiensa valintoja vastaan, mutta päätyy itse samalle polulle. ’Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun’ hyödyntää kestonsa mainiosti ja saa katsojan seuraamaan kiinnostuneena Arthurin edesottamuksia.

Elokuvan musiikin on säveltänyt Jack Dankworth ja sen tarttuvat jazz-sävelet tuovat mukanaan svengiä ja letkeyttä. Toisaalta taas yksinäisen harmonikan melodiat ilmentävät arjen harmautta ja yksitotisuutta. 

Näyttelijät ovat loistavia ja etenkin Albert Finney nuoren miehen röyhkeydessään. Kyseessä on hänen läpimurtoelokuvansa, jonka jälkeen Finney sai uransa aikana viisi Oscar-ehdokkuutta ja voitti muun muassa Bafta ja Golden Globe -palkinnot. 


”Minua ei kukaan lannista. Minä haluan pitää hauskaa. Muu on pelkkää propagandaa.” -Arthur-


⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️




Kuva: yleareena.fi

Tiedot: imdb.com, en.m.wikipedia.org

Traileri: youtube.com





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Irlantilainen toivomus (2024)

Harold Fryn toiveikas taival